Arvosana: 0/10 (0 ääntä)
Varaa hotelli tästä kohteesta. Löydä äkkilähdöt Kreetalle helposti!
Kirkkorakennuksissa ihminen löytää pysyvyyttä
Näkökulmia kreetalaiseen ja suomalaiseen kirkkorakennukseen
Arkadin luostarikirkosta Hollolan keskiaikaiseen kirkkoon
Teksti ja kuvat: Juhani Viitanen Kaikki oikeudet pidätetään. Artikkeli julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 19.12.2004
Lähes 3000 kilometrin etäisyys luo mielikuvan kahdesta kokonaan erilaisesta kirkkorakennuksesta. Arkadin luostarin sijainti Välimeren kulttuurien keskipisteessä Kreetan saarella ja Hollolan kirkko pohjoisena, idän ja lännen rajapinnassa sijaitsevana pyhäkkönä luo vaikutelman aikojen kuluessa väistämättömästi tapahtuneesta erilaistumisesta.
Molemmissa kirkoissa kävijä saattaa kuitenkin nähdä jotakin samaa ja ehkä kokea samanlaisia tuntemuksia niiden kulttuurisesta erosta huolimatta. Iältään molemmat kirkkorakennukset ovat puolentuhannen vuoden luokassa. Inhimillisen elämän pyrkimys kohti hyvää näkyy ja kuuluu näissä pitkän perinteen omaavissa kirkoissa ja tulee elämän raadollisuudesta huolimatta –tai ehkä juuri sen vuoksi- helposti myös kirkoissa kävijän kokemukseksi.
Rakenteellisia yhtenevyyksiä
Arkadin kirkko on jo alunperin ollut kreikkalaiskatolinen
ja on sitä yhä. Hollolan kirkko perustettiin roomalaiskatoliseksi
pyhäköksi kunnes uskonpuhdistuksen jälkeen pitkähkön ajan kuluessa
muutettiin luterilaiseksi kirkoksi mm. uudistamalla sisustusta ja
maalaamalla peittoon osa katolisista seinämaalauksista. Erityisen hidas
tuo muutosprosessi oli juuri Hollolan kirkossa jossa kirkkokansalle
kelpasi edelleenkin se mikä oli isillekin kelvannut. Nyt maalauksia
osataan jo arvostaa historiankulun merkkeinä. Näissä kahdessa
kirkkorakennuksessa on myös useita rakenteellisia yhtäläisyyksiä.
Molemmat ovat kaksilaivaisia ja kivestä rakennettuja. Molempien
kirkkojen keskikäytävällä on holvien kannatinpilarit. Alunperin pieniksi
rakennetut, ylhäältä kaarimuotoiset ikkunat ja kirkkosalin
kattorakenteet muistuttavat toisiaan. Hollolan kirkon ikkunoita on
suurennettu jälkikäteen ilmeisesti kahteenkin kertaan.
Vaikka kirkkorakennusten perimmäinen tehtävä on ollut
huolehtia ihmisten henkisistä ja hengellisistä tarpeista, niillä on
usein ollut merkitystä myös ihmisten hengen ja ruumiin suojelemisessa
sodan ja väkivaltaisuuksien aikana.
Myös valtapolitiikan ja maallisen hallinnon välineinä ne ovat joutuneet toimimaan.
On esitetty arveluja että Hollolan kirkko massiivisena,
kivisenä rakennuksena on ollut erityisesti itäänpäin merkkinä halusta
suojella omaa aluetta ja väestöä vierailta tunkeutujilta. Sekä
henkisessä, hengellisessä että fyysisessä mielessä. Aikanaan Moskovan
patriarkaatin voimakas nousu herätti suomalaisia vahvistamaan omaa
kulttuuriaan ja uskoaan.
Kirkkorakennus ei ole koskaan taannut fyysistä turvaa
Maailman myllerryksissä usein juuri kirkko on ollut se
paikka josta viimeistä turvapaikkaa on etsitty. Massiivisen rakennuksen
fyysisen suojan ja yhteisöllisyyden tuoman turvantunteen lisäksi
kirkosta on haettu Jumalalta rukouksien avulla suojaa tai toivottu pyhän
paikan kunnioittamisen synnyttämää koskemattomuussuojaa vihollista
vastaan. On ajateltu että kirkko on viimeinen paikka johon väkivalloin
miekoilla, kirveillä ja tuliaseilla halutaan tunkeutua.
Nykyisiltä massatuhoaseilta saa fyysisen suojan vain
syvällä kallion sisällä. Sodankäynnin todellisuus on myös henkisen ja
hengellisen selkärangan murtamista. Siksi kaikkina aikoina on hyökätty
myös kirkkoihin ja kirkonmiehiä ja –naisia vastaan. Mm. Isovihan aikana
Hollolan kirkkoherra joutui pakenemaan Ruotsiin.
Erityisesti Arkadi on symboli vapauden ihanteen ylläpitämisestä.
Eleftheria i thanatos –vapaus
tai kuolema, niinkuin Arkadin historian hyvin tuntevat kreetalaiset
sanovat. Monet kreetalaiset tuntevat myös suomalaisten sodanaikaisen
ihmeen taistelussa Neuvostoliittoa vastaan. Se lienee yksi syy heidän
hyväksyvään ja ystävälliseen suhtautumiseensa suomalaisiin.
Turkkilaiset ja saksalaiset eivät vieläkään kreetalaisten suosiossa
Liki sata vuotta myöhemmin tulivat sitten saksalaiset miehittäjät ja tuhosivat kreetalaisten elämää ja omaisuutta rankalla kädellä. Saksalaiset ovat nykyisin lähes yhtä epäsuosittuja vanhan polven mielissä kuin turkkilaisetkin.
Kirkonpalvelijat hoitavat päivittäisiä tehtäviä Arkadin kirkossa; öljyn lisäämistä lyhtyihin, kynttilöiden
sytyttämistä ja vartiointia sekä esineiden puhdistamista. Luostariosa on vain miehille.
Kaksikymmentä vuotta kirkkoa palvellut, toisen kätensä menettänyt, iäkäs mutta teräväkatseinen ja
ketterä kreetalainen nainen oli viemässä kissoilleen ruokaa luostarin siivessä sijaitsevaan asuntoonsa.
Kuvanottolupaa naiselta kysyttäessä hän vastasi kysymällä, olenko saksalainen. Vastattuani että
olen suomalainen, hänen kasvoilleen levisi hymynväre ja kuvanottolupa tuli.
Tulipaloja
Sekä Arkadin että Hollolan rakennusten historiaa sävyttävät
myös tulipalot. Kivisenä rakennuskokonaisuutena Arkadin luostarin
tulipalot ovat olleet useimmiten tunkeutujien aiheuttamia. 1645 vieraat
joukot polttivat alttarin puisen osan ja pääosan kirkon sisustuksesta.
Vain joitakin puuveistoksia säästyi.
Arkadin luostarissa valmistettiin 1500 –luvulla arvokkaita
käsikirjoitusten kopioita joista suuri osa tuhoutui juuri
turkkilaisvallan päättymisen melskeissä. Joitakin arvokkaista teksteistä
säästyi lähinnä yksityisissä kokoelmissa.
Kolme vuotta Arkadin paloa aiemmin Hollolan kirkkoon oli
iskenyt salama ja kattorakenteet paloivat siinä määrin ettei
osittaisella korjauksella enää selvitty vaan koko kattorakenne
jouduttiin uusimaan. Seurakuntalaiset ja kirkko olivat jälleen suuren
ponnistuksen edessä. Myös arkistojen tulipalo aikanaan Viipurissa tuhosi
huomattavasti Hollolan kirkon ja seurakunnan kaikkein varhaisinta
historiallista aineistoa. Menetys oli mittava.
Symboliikkaa
Kaikkialla kristillisessä maailmassa kirkoissa ja
luostareissa käytetyt symbolit kuvaavat samansuuntaisia ajatuksia
ihmisen paikasta maailmassa ja näkymättömän hengellisen maailman
olemassaolosta. Maalaukset, ristit, krusifiksit ja ikonit eivät ole vain
mielikuvia ja ajatuksia ohjaavia elementtejä. Ne eivät ole vain
taideteoksia vaan enemmänkin taiteen ja inhimillisen taidon avulla
koristeltuja symboleja –ikään kuin heijastuksia näkymättömästä ja
salatusta.
Pyhät kirjoitukset, Raamattu, hymnit, laulut ja virret,
palava suitsuke, tuohus tai kynttilä, jumalanpalveluksessa käytetyt
esineet ja kaikki muu uskontoon liittyvä esineistö ovat materiaalisia
symboleja hengellisen maailman läsnäolosta. Tämä näkyy yksinkertaisesti
ja koruttomasti myös ihmisten sytyttäessä kynttilöitä Hollolan kirkon
kynttelikköön ennen jumalanpalvelusta. Toisaalta kirkkoihin liittyvät
taideteokset –vaikka kauneudellaan usein ihmissilmää häikäisevätkin-
muistuttavat meitä kuitenkin ihmisenä olemisen vajavuudesta ja
jatkuvasta taistelusta hyvän ja pahan välillä. Mutta niiden tärkein
tehtävä on ehkä olla materiaalisena todisteena elämän jatkumisesta ja
toivosta.
Kommentit
Voit lisätä kommenttisi tälle sivulle alapuolella olevalla lomakkeella. Kommenttisi ilmestyy heti kun se on tarkistettu.
