Saksalaissotilaiden hautausmaa ja ilmahyökkäys Kreetalle

By kreeta.info /juhani
Päivitetty 01.05.2017

Malemen saksalaissotilaiden hautausmaa on nähtävyys. Toisaalta se on vaikuttava kohde jossa lepää tuhansia nuoria sotilaita, toisaalta sen vaikuttavuus perustuu saksalaisen täsmälliseen siisteyteen ja hyvin hoidettuun ympäristöön. Kaikesta näkee että seitsemänkymmenen vuoden takaisen uhrauksen suuruus on edelleen ihmisten mielissä. Liittoutuneiden sotilaiden hautausmaa on Soudanlahdella.
…

Malemen hautausmaa on laaja ja erittäin hyvin hoidettu. Sitä ylläpitää saksalaisten perustama yhdistys.
Katso suurempi kuva.
…

Malemen, lentokentän ja hautausmaan sijainti Rodopoun niemeltä kuvattuna. Lentokentällä on kaksi kiitorataa (03 ja 31).
…

Hautausmaa sijaitsee kukkulalla jolta on näköala alas merelle ja lentokentälle.
…

Jokaisen haudan kohdalla on yksinkertainen muistokivi. Vaikuttavaksi tuhansien hautojen alueen tekee se, että lähes kaikki olivat nuoria, vain 17-23 -vuotiaita. Täällä tapaa usein saksalaisia jotka tuovat kukkia haudoille.
…

Vuosittain pidettävä muistojuhla kerää osallistujia lähes ympäri maailmaa. Kuvan seppeleet erään muistojuhlan jäljiltä.
…
…

Ilmahyökkäys Kreetalle.

Kreeta-lehti julkaisi vuonna 2011 viidessä numerossa Erkki Lahikaisen kirjoittaman artikkelisarjan, joissa käytiin läpi Kreetan toisen maailmansodan tapahtumia ja taustoja. Alla oleva teksti on tuon artikkelisarjan osa 2/4. Kuvitettu juttu löytyy Kreeta -lehdestä no: 2/2011.
(Linkistä avautuu pdf -muotoinen lehti kokonaisuudessaan).
Lihavoinnit toimituksen.

Saksalaisten maahanlaskuhyökkäystä Kreetalle ehdotti Göringille XI ilma-armeijakunnan komentaja kenraali Kurt Student. Hitler hyväksyi 25.04.1941 Göringin esittämän suunnitelman, Merkurius, jonka mukaan Kreetalle muodostettaisiin tukikohta itäiselle Välimerelle Englannin vastaista sotaa varten. Kreetaa sekä myöhemmin Kyprosta piti käyttää askelmina Välimeren poikki laskuvarjoukkojen hyökkäykseen Suezin kanavalle, kun saksalainen kenraali Rommel tulisi panssarijoukkoineen Aleksandrian liepeille Egyptiin. Studentin johtama laskuvarjojääkäridivisioona kuului ilmavoimiin, eikä siis maavoimiin.

Joukot koostuivat pääasiassa nuorista vapaaehtoisista, joista osa oli vasta 17-vuotiaita Hitler Jugendin jäseniä tai muita seikkailijoita, joilla oli rankka sotilaallinen koulutus.
Laskuvarjojoukkojen päällystö taas oli rivimiehistä aliupseereiksi ja upseereiksi nousseita karaistuneita sotureita, joilla oli miehistön silmissä hyvin ihailtu urhea maine ja joiden syntyperästä ei ollut mitään väliä. Laskuvarjojääkäreitä koottiin ympäri Saksaa, Itävaltaa ja Romaniaa pääasiassa lähelle Etelä-Kreikassa sijaitsevaa Attikan lentokenttää. Sinne keskitettiin toukokuun 14 päivään mennessä yli viisisataa, Junkers 52 kuljetuskonetta, vankkoja aaltopeltikoneita. Koneet oli koottu seitsemälle eri lento- kentälle kuljettamaan laskuvarjojoukkoja Egeanmeren yli n.300 kilometriä etelään Kreetan pohjoisrannikon kolmelle lentokentälle ja niiden ympäristöön.

Operaatio Merkuriukseksi nimetty hyökkäys piti alkaa 14. toukokuuta v.1941, mutta sitä jouduttiin siirtämään kolme päivää tiistaihin 20. toukokuuta, koska tarvittiin lisäaikaa lentopolttoaineiden kuljetuksille.
Hyökkäyspäivän aattona 19. toukokuuta saksalaiset arvioivat, että Kreetalla oli brittiläisiä joukkoja korkeintaan 5 000 miestä eikä lainkaan kreikkalaisia joukkoja. Uusiseelantilaiset ja australialaiset joukot oli saksalaisten tiedustelujen mukaan evakuoitu suoraan Kreikasta Egyptiin. Saksalaisten tiedustelutiedot olivat kuitenkin virheellisiä, sillä esimerkiksi Hanian ja Malemen lentokentän väliselle lohkolle, jota pääasiassa tarkastellaan jäljempänä enemmän, oli ryhmitelty mm. kokonainen Uuden-Seelannin divisioona puolustamaan rannikkoa, lentokenttää ja vuorten välistä laaksoa. Näin ohueksi levittäytynyt puolustuslinja päättyi kuitenkin jo Malemen lentokentän länsipäähän, koska hyökkäystä myös mereltä käsin pidettiin todennäköisenä mahdollisuutena ja Haniasta länteen olevan Plataniaksen kylän rannan otaksuttiin olevan paras mahdollinen maihinnousupaikka. Väärin tulkittu uhka johti kuitenkin tuhoisiin kompromisseihin ja sekoitti Malemen ja Hanian lohkojen puolustuksen tärkeysjärjestyksen.

”Rot scheint die Sonne¨
Toukokuun 20. päivänä noin klo 4:n aikoihin lähtivät ensimmäiset vähän yli seitsemänkymmentä liitokonetta en- simmäisessä hyökkäysaallossa kuljettamaan laskuvarjojääkäreitä kohti Kreetaa ja Malemen lentokentän eteläpuolella sijaitsevan Tavronitisijoen laaksoa. Kussakin liitokoneessa, jotka oli kiinnitetty vaijereilla hinauskoneisiin, oli kymmenen Sturm -rykmentin miestä. Miehillä oli aseina vain pistoolit, sillä muut aseet varusteet oli suunniteltu pudotettavaksi maahan erillisissä säiliöissä. Niissä oli sotilaille kiväärit sekä neljäsosalle konepistoolit ja jokaiselle ryhmälle kevyet konekiväärit. Lisäksi oli mukana uutena aseena myös 75 mm:n sinkoja, joilla kyettiin ampumaan noin kuuden kilon painoisia ammuksia viiden kilometrin päähän. Saksalaisjoukkojen ensimmäiset vastoinkäymiset koettiin  jo lentokentillä, joiden kovaksi poljetut kiitoradat pölisivät lentokoneiden moottorien potkureiden aiheuttamista ilmavirroista ja koneiden oli odotettava edellä lähteneiden koneiden aiheuttaman terrakottapölyn laskeutumista. Se tietenkin sotki koneiden ilmaannousurytmin ja hidasti liitokoneiden jälkeisiä hyökkäysaaltoja.

Vähän ennen kello kahdeksaa alkoi kuulua Kreetaa puolustavien liittoutuneiden joukkojen korviin raskaiden lentokoneiden ääniä, mutta Sudanlahden it -keskus ei havainnut mitään erikoista olevan tapahtumassa.
Sen sijaan muutaman kilometrin Malemen lentokentän takana ollut tutka-asema havaitsi saksalaisten hyökkäyksen ja antoi hälytyksen. Pian tämän jälkeen liitokoneita liukui poteroissaan kyyhöttävien puolustusjoukkojen ylitse ja laskeutui takana olevan Tavronitisjoen kiviseen joenuomaan. Moni liitokone kuitenkin murskaantui melkein kuivana olevan joenuoman kiviin ja kyydissä olleita sotilaita kuoli tai loukkaantui. Mm. yksi taisteluosaston komentajista kuoli liitokoneen maahansyöksyssä ja rynnäkkörykmentin komentaja haavoittui hyökkäyksen alkuvaiheessa. Yksi liitokoneista törmäsi joenuoman ylitse johtavaan siltaan.

Tavronitisin suistoon laskeutui kaikkiaan nelisenkymmentä liitokonetta, joissa oli noin nelisensataa miestä varusteineen.
Liitokoneiden ja niitä seuraavien muiden koneiden hyökkäys Malemeen tuli saaren puolustajille yllätyksenä, koska ilmahyökkäystä oli liittoutuneiden saamien tiedustelutietojen mukaan jo siirretty eteenpäin epämääräiseen uuteen ajankohtaan (kolme päivää) ja saksalaisten aamuisin suorittamia pommituksia ja tiedustelulentoja pidettiin vain tavanomaisina aikataulun mukaisina ”vihanpitoina”, joista ei enää välitetty. Hyökkäysaamuna lentokoneiden tullessa Kreetan ilmatilaan monet upseerit jatkoivat aamuaterioittensa syömistä hälytyksestä huolimatta ja useat sotilaat ryömivät ilmasuojaan poteroihinsa ilman aseitaan.

Kun tilanne selvisi myös saaren puolustajille, niin alkoi oliivilehtoihin pudonneiden saksalaisten jääkäreiden armoton teurastus, jossa ei puolin ja toisin paljon välitetty Geneven sopimuksista, ja jopa antautuvia vankejakin ammuttiin
Monet oliivipuihin pudonneet laskuvarjojääkärit ammuttiin jo ennen kuin he pääsivät irti laskuvarjoistaan. Upseerit kehottivat sotilaitaan tähtäämään ilmassa olevia laskuvarjojääkäreitä saappaisiin, jolloin monet retkahtivat jo ilmassa kuoliaiksi. Innokkaimmin taisteluihin osallistuivat kreetalaiset siviilit, naiset ja pojat pappien johdolla aseinaan vain kirveet ja muutamat kiväärit. Kreikkalaiset sotilasosastot, varsinkin kahdeksas rykmentti, jota kutsuttiin halveksittavasti vain ympyräksi kartalla osoitti huonosta aseistuksestaan huolimatta ällistyttävällä vastarinnallaan heihin kohdistuneet pessimistiset arvelut vääriksi.

Saksalaiset joukot työnsivät kuitenkin jo ensimmäisen hyökkäyspäivän iltana liittoutuneiden uusiseelantilaiset joukot pois kukkulalta 107 ja pystyivät sen jälkeen valvomaan Malemen lentokenttää. 
Ensimmäisten hyökkääjien joukossa oli myös entinen nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari korpraali Max Schmeling (20.09.1905-02.02.2005). Hänen kerrottiin jääneen hyökkäyksen alkuvaiheessa uusiseelantilaisten vangiksi ja saaneen surmansa yrittäessään paeta. Schmeling säilyi kuitenkin hengissä koko toisen maailmansodan taisteluista.  Saksalaiset olivat uskoneet. että tiedustelujen antamien tietojen mukaan kreetalaiset toivottavat heidät tervetulleiksi vapauttajina saarelle, joten he yllättyivät suuresti varsinkin siviilien raivokkaasta vastarinnasta. Tiedot saksalaisten omien joukkojen tappioiden suuruudesta jo ensimmäisenä hyökkäyspäivänä raivostutti heitä, sillä laskuvarjojääkäreistä yli 1 850 sai surmansa ja kaatuneitten lukumäärä kasvoi vielä yli kahdentuhannen, kun vaikeasti haavoittuneita kuoli vielä lisää seuraavina päivinä.

Kun yö sitten laskeutui koko päivän kestäneiden taistelujen jälkeen, monet saksalaisupseerit tunsivat hävinneensä koko maahanlaskuoperaation.
Se oli ollut heidän saamien tappiotietojensa mukaan täysi fiasko, jonka vuoksi koko operaatio Merkurius olisi pitänyt keskeyttää. Tilannetta vaikeutti myös se, että koko operaation johtaja kenraali Student oli mantereella ilman kunnollista yhteyttä saarelle lähetettyihin joukkoihin.

Teksti Erkki Lahikainen
…