Perustiedot

Varaa hotelli tästä kohteesta.
Löydä äkkilähdöt Kreetalle helposti!

Unohdettujen myllyjen laakso

by Minoa.info / Juhani
Päivitetty 02.03.2018

Vastikään polkujen ja levähdyspaikkojen osalta uudistettu Milin myllylaakso puhuttelee kävijää monella tasolla. Vaatimaton kyltti ”Myloi” Rethimnonin itälaidalta Chromonastiriin vievän tien varrella ja vain tien levennys parkkipaikkana saa melkein ajamaan vierailun arvoisen kohteen ohi.

Uudistettu Myllylaakso
Uudistukset merkitsevät helpompaa ja turvallisempaa kulkemista erityisesti lasten kanssa. Nyt jyrkemmät kohdat on tukevasti aidoin turvattu. Portaita on runsaasti ja penkkejä levähdyspaikoilla monissa kohdin reittiä. Myös aiemmin piilossa olleita purouoman parhaita näkymiä sekä kokonaisia taloraunioita on avattu kävijöiden nähtäväksi. Miliä voisi luokitella nyt Rethimnonin ykkösnähtävyydeksi. Varsinkin kun kaksikerrosbussilla pääsee Rethimnonin keskustasta rotkolle ja sieltä pois.

Erilainen nähtävyys
 Myllylaakso on erilainen nähtävyys. Tarkasteltiinpa sitä vaikka koko saaren näkökulmasta. Sieltä ei löydä museoita eikä entisöityjä rakennuksia. Ei kaivauksia eikä aidattuja löytöpaikkoja. Ei myöskään turistirihkamaa.  Mutta jos laskeutuminen menneisyyden maailmaan, vapaana kasvava luonto, autiot talot ja pois muuttaneiden asukkaiden käsien jäljet kiinnostavat, myllylaakso on ehdottomasti käynnin arvoinen paikka.

Vain vartin ajomatkan päässä Rethimnonista.


Rehevästi kasvava, kaiken alleen peittävä kasvillisuus leimaa koko alueen jo ylhäältä katsottaessa. Jättiläismäisiä plataaneja ja pähkinäpuita on koko rotkon pohjan alueella. Sypressit ja mulperipuut kasvavat kaikkialla. Kasvustoa on luonnosta kiinnostuneelle loputtomasti tutkittavaksi. Rannalla näkyy Rethimnonin alueen itäisiä kyliä.

Rotkovaeltajat suosittelevat
Erityisiä näkymiä
0/10
Kokemisen arvoinen
0/10
Helppo saavuttaa
0/10
Helppo vaeltaa
0/10
Polun merkitseminen
0/10
Kivikkoinen
0/10
Tasapainoa vaativa
0/10
Kuntoa vaativa
0/10
Anna myös oma arviosi. Siirrä kursori haluamasi arvosanan päälle ja klikkaa. Arviosi on tallennettu.


Keskiaikaista kivipolkua alas laaksoon
Kivetty porraspolku vie tieltä alas laakson pohjalle. Ensimmäiset muurien jäänteet aikanaan erittäin elinvoimaisesta, laakson reunoilla sijainneesta kylästä pilkottavat lehvästön seasta. Pieni kappeli on muurattu kallion halkeamaan. Talojen pengerretyt puutarhat voi vielä erottaa kasvullisuuden joukosta. Hedelmäpuut ikäänkuin odottavat, vieläkö elämä täällä jatkuisi. Puiden appelsiinit ja limetit kypsyvät kosteassa ja tuoksuvassa ilmassa. (Vinkkinä vaatimaton viitta polkua alas kulkiessa heti kiviportaiden alapäässä: viitta vasemmalle osoittaa kohti huvila- ja taloraunioita. Siellä kannattaa poiketa. Se on ehkä laakson mieltäkiehtovin taloryhmä hämärässä rinteessä).
Laakson parhaiten säilyneeseen myllyyn on mahdollista päästä sisällekin. Siellä voi hahmottaa sen, miten vilja jauhettiin jauhoiksi ja miten vesivoima ja materiaalit kulkivat. Ikkunoissa on kalterit; ehkä arvokas jauho oli suojeltava varkailta.

Kylän autiot talot ovat jännittävä tutkimuskohde. Niiden sisään meneminen vaatii syvemmällä kylässä jo pientä rohkeutta. Hämärät ja hiljaiset talot ja niiden läpi kasvavat puut kertovat menneestä elämästä vahvalla tavalla. Koko Myllylaaksoa leimaava, runsaana eri puolilta kallioseinämistä virtaava vesi ohjattiin jo keskiajalla myllyjen lisäksi myös keittiöihin. Pumppuja ei tarvittu vaan vettä tuli ja meni omalla painollaan koko ajan. Sitä riitti niin paljon että useimpiin taloihin kyettiin rakentamaan mylly. Mylly oli toimeentulon ja vaurauden lähde. Talojen raunioissa näkee myös komeita leipäuuneja jotka ovat peruja myllärin palkkiojauhojen jalostamisesta leiväksi.


Rauniot kuin kuvakirjasta
Talojen sisäosien puurakenteet ja katot ovat osittain sortuneet. Muutamissa ei ole ovia eikä ikkunoitakaan enää jäljellä. Pari porrasta kestää vielä yläkertaan kurkistamisen. Köynnökset ja puut kasvavat jokaisen seinän kupeella ja murtavat ihmisen tekemää. Varovaisesti yhä syvemmälle raunioihin edetessä mielikuvitus alkaa herätellä paikkaa henkiin. Kylä on ollut kaunis, tiiviisti rakennettu ja monipolvinen. Talojen sokkeloissa jää usein vain hiljaisesti katselemaan, ikäänkuin odottamaan menneen palaamista. Jos on rohkeutta kulkea pimeissä ja kosteissa sokkeloissa, raunioista löytyy todellisia löytöjä ja elämyksiä.


Taverna lehvästön kätköissä
Kun polkua pitkin on tultu muutama sata metriä, tulee ensin vastaan yllättävän kauniisti uudistettu asunto -ainut asuttu täällä- ja sen jälkeen taverna, jossa voi tilata ruokalistalta. Molemmat ovat vanhojen ja autioiden rakennusten ympäröimiä. Tai oikeammin välissä sillä talot
ovat olleet rinteessä porrastettuina.  On yllättävää löytää taverna täältä. Koko alue oli parikymmentä vuotta unohduksissa ja taverna on tuonut sinne uuden elämän. Myllylaakson taverna on idyllisellä paikalla, eikä hintatasokaan ole kovin kallis. Siisti ja kauniisti rakennettu levähdyspaikka on armelias keidas laakson poluilla taivaltaneelle. Taverna sijaitsee polun varrella, eikä tietä sinne ole. Kaikkien ruuanlaiton aineksien kantaminen polkua pitkin olisi mittava urakka ja niinpä kuljetusongelma on osittain ratkaistu laakson yli maantien reunasta johdetulla vaijeriradalla. Sähkömoottorin käyttämä laite hinaa kaksi muovikoria ylös tienvarteen josta ne sitten lasketaan täyteen lastattuina vaijerin kannattelemana takaisin tavernan viereen. Toimiva järjestely takaa palvelukyvyn. Nälkäisiä matkalaisia tavernassa riittää koska energiaa täällä kuluu polkuja kiivetessä ja paikkoja tutkiessa. Ja takaisinkin olisi jaksettava. Tavernassa on myös vaatimaton kahden hengen huone vuokrattavana kulkijoille. Puhelinnumerot tavernaan ovat: 28310 – 75370 tai 694 649 8410. Taverna on avoinna pääsiäisestä lokakuun loppuun.
Myllylaakson alapäästä näkyy jo Rethimnon. Kasvusto kätkee alleen niin paljon nähtävää, että parissa tunnissa ei ehdi löytää kuin osan siitä.
Myllylaakson vanhimmat myllyt ovat keskiajalta, ehkä kauempaakin. Myllyjä tai niiden jäänteitä on useita kymmeniä eri puolilla laaksoa.


Myllylaaksossa riittää löydettävää
Koko Myllylaakso on käveltävissä läpi. Mitä enemmän poikkeaa pois polulta ja mitä pidemmälle jatkaa, sitä enemmän löytää uutta koettavaa. Myllylaaksoa tavernalta jatkettaessa saavutaan muutaman joskus asutun luolan ohituksen jälkeen pienen kirkon luokse. Sen kupeessa on pieni hautausmaa. Kirkko on kaunis ja sen vieressä pulppuaa lähde esiin kallion uumenista. Lähteitä on laakson pohjalla joka puolella. Kallion sisällä oleva vesi tunkeutuu esille kirkkaana ja puhtaana. Kunnon lenkkikengät ovat täällä hyvät, tavallisillakin kengillä tulee toimeen. Myllylaakso puhuttelee vahvasti kävijää. Nyt se ikäänkuin odottaa uutta tulemistaan uudistusten myötä. Luonnon valtaamassa laaksossa kerran käynyt palaa helposti sinne uudelleen ja uudelleen.


Ajo-ohje
Rethimnonista lähdettäessä ajomatka on vain reilun vartin mittainen. Amariin vievää tietä ensin ja sitten kääntyminen Chromonastiriin vievälle tielle. Risteyksessä Iraklion-Hania -päätien alituksen jälkeen tulee aita josta ”Myli gorge” on löydettävissä. Tästä siis oikealle.
Vaelluksen jälkeen Myllyrotkon alapäästä on kohtuullinen viitoitus Rethimnonin itäpuolen kyliin, mikäli ei halua palata takaisin lähtöpaikkaan. Rotkon alaosan tavernasta saa tarvittaessa kuljetuspalvelun.  Taksi Rethimnonista Milin lähtöpäähän maksaa noin kymmenen euroa. (Mikäli haluaa kulkea Rethimnonin keskustasta Roussospitin kautta Milin lähtöpäähän, matkaa asfalttitietä pitkin tulee noin 8 km).
Rethimnonin rannalle, rantakadun itäpäähän koko laakson vaeltaminen vie aikaa laakson parkkipaikalta lähtien 3-4 tuntia. Vesipullo ja hyvät jalkineet ovat tarpeen.


Likimääräinen Myllylaakson vaellusaikataulu:

  • – Lähtöaika rotkon parkkipaikalta klo 10:20.
    – Alemman kirkon kohdalla rotkossa noin klo 12:00.
    – Rotkon alapäästä nousu takaisin Chromonastirin asfalttitielle noin klo 13:40.- Kävely tietä pitkin Rethimnonin rantakadun itäpäähän (El. Venizelou), jossa noin klo 14:00.

 

Historiatietolähde:
Marja-Tuominen – Gialitaki: Kreeta -vieraanvaraisten jumalten saari

2 Responses

  1. Sinikka sanoo:

    Ihana paikka,kannattaa käydä useammankin kerran! Ympäristö suoraan kuin lapsuuden ajan seikkailukirjoista, jotkut kohdat vähän pelottaviakin tutkiskella, kun ei paikalla ollut muuta kuin minä ja matkakumppani.

  2. Soili sanoo:

    Kävimme Myllyrotkossa 5.5.2015, menimme pyörillä, mikä onnistui hyvin, tosin nousua Rethymnonista oli kilometrikaupalla. Näin keväällä ei sää ole liian paahtava rinteillä pyöräilyyn. Kyltti, jonka luota rotkoon pääsee laskeutumaan, on mennessä vasemmalla, ja sieltä löytyvät portaat polun alkuun. Polkua on itse asiassa molempiin suuntiin, mekin kävelimme ensin lyhyemmän portaista oikealle vievän ensin. Sielläkin on hienoa luontoa, luolia ja silloin kiinni ollut inforakennus. Veden solinaa ja rehevää luontoa oli joka puolella, linnut lauloivat ja yrtit tuoksuivat: siis varsinainen luontomatkailija paratiisi, kun ihmisiäkin oli vain kourallinen liikkeellä.

    Reitti on selkeä ja polku kohtuullinen kävellä, tosin pituutta ja ylä- sekä alamäkeä riittää yhdelle päivälle. Polun päässä oli taverna, jossa joimme appelsiinimehut ja söimme meset. Näin paluu sujui mukavasti. Joimme vielä kahvit aloituspään kahvilassa. Loppumatka pyörällä Rethymnoniin meni lasketellessa ja pyörien jarruja koetellessa.

    Oikein mukava retki, jonka Rethymnonista voi tehdä myös turistibussilla, jonka reitti kulkee Chromonastiriin asti. Yksi pysäkeistä on Myllylaakson laskeutumisportaiden kohdalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *