Perustiedot

Varaa hotelli tästä kohteesta.
Löydä äkkilähdöt Kreetalle helposti!

Orino

by Kreeta.info / Juhani
Päivitetty 17.11.2011


Orinon rotkon lähtöpaikka löytyy helposti. Noin kilometri Makrialagosista länteen,
päätien varrella on selvästi merkitty kansallinen luonnonsuojelualue, josta polku
lähtee.

Ensimmäinen osuus

Vaellus alkaa leppoisissa merkeissä tasaista soratietä pitkin mäntymetsän siimeksessä. Vajaan neljännestunnin kuluttua soratie kääntyy vasemmalle varsinaiseen rotkoon. Vastaan tulevat heti ensimmäiset kivien ja kumpareiden ylitykset. Polku on alussa melko helppo kulkea ja rotkon muoto alkaa vähitellen hahmottua.

 
Rotkovaeltajat suosittelevat
Erityisiä näkymiä
9.0/10
Kokemisen arvoinen
8.0/10
Helppo saavuttaa
6.0/10
Helppo vaeltaa
3.0/10
Polun merkitseminen
6.0/10
Kivikkoinen
5.0/10
Tasapainoa vaativa
7.0/10
Kuntoa vaativa
7.0/10
Anna myös oma arviosi. Siirrä kursori haluamasi arvosanan päälle ja klikkaa. Arviosi on tallennettu.



Muutaman sadan metrin soratiellä kävelyn jälkeen rotko alkaa tästä.

Hetken kuluttua eteen ilmestyy viisimetrinen kallioseinämä, jonka vasemmalla reunalla ovat osittain lahonneet tikkaat. Niitä pitää hetken tutkia, jotta viisimetrisen nousun turvallisuudesta saattaa varmistua. Tikkaiden poikkipuut on sidottu kiinni toisiinsa ja yläosan partaaseen kymmenmillisen kiipeilyköyden avulla. Pari lahonnutta poikkipuuta on korvattu laudalla. Varovainen nousu onnistuu ilman että poikkipuut irtoaisivat. Nämä tikkaat kyllä kannattaisi uusia melko pian.


Ylhäällä tikkaiden päätyttyä ei voi nousta heti suorana seisomaan, koska hiekkakivinen kieleke pään päällä estää sen.

Polku jatkuu eteenpäin ja näyttää siltä, että ylöspäin on tarjolla useampiakin reittejä. Valitsemme korkessa ruovikossa (ongenvapoja) kulkevan reitin, mutta pian emme ole lainkaan varmoja siitä, että se olisi vaelluspolku. Näyttää enemmänkin siltä että se on vuohien käyttämä reitti. Ruovikossa kulkeminen on melkoista puikkelehtimista ja näkyvyys kauemmas on kokonaan kadonnut. Puolen tunnin kuluttua pääsemme pöheiköstä ulos ja näemme taas rotkon kokonaisuudessaan.



Olemme kuitenkin sen vasemmalla reunalla ja oikealla reunalla näyttää kulkevan vesiputken ja betoniuran vieressä keltaisin nuolin varustettu polku, jota alussa seurasimme. Siis sinne. Kulku polkua seuraten on helppoa, eikä vaikeita tai haastavia kohtia tällä ensimmäisellä jaksolla ole. Lapsille tätä rotkon alkuosaa voi suositella vain varauksin huterien ja korkeiden portaiden, sekä ruovikon läpi kulkemisen vuoksi. Myös pitkät lahkeet ovat täällä tarpeen piikkisten pensaiden ja teräviksi murtuneiden ruokojen vuoksi.


Välietappina rotkon puolivälissä on Agios Dimitrioksen kirkko, jonka kello kilahtaa edessämme ruovikon takana.

Muitakin matkailijoita kuuluu olevan kirkkopihalla. Kirkkoa tavoitellessamme nousemme ylös jokiuomasta, mutta nuolet ohjaavat meidät jälleen joenuoman ruovikkoon, josta nousemme hetken kuluttua ylös pienelle viljelysmaalle. Vastaan tukee pieni, hyvin hoidettu asuinrakennus, jota ympäröivät hedelmäpuut ja kasvimaa. Siellä kasvaa muiden muassa muutamia maissirivistöjä. Kirkon löydämme tuon talon takaa. Kirkko on sisältä hyvin tumma. Sisällä on monia kauniita ikoneja, jotka näkyvät paremmin kun avaa molemmat pariovet valonlähteeksi.
Tähän puolimatkaan olemme käyttäneet aikaa reilut 1,5 tuntia. Lähtöpaikalta olemme nousseet vain noin 120 metriä pystysuoraan mitattuna. Kirkon vieressä on syyskuun kuivan kauden keskellä harvinainen, toimiva juomavesihana. Mikäli tästä kääntyy takaisin alas rotkoon ja lähtöpaikalle tai jatkaa ylös, juomavesivaraston saa todennäköisesti täydennettyä täällä. Itse jatkamme ylös rotkon päätepisteeseen saakka. Myös siellä on kirkko joka on merkitty symbolilla maantiekartassammekin. Sinne on matkaa vielä toiset puolitoista tuntia. 



Toinen osuus

Agios Dimitrioksen kirkon luota lähtee soratie ylös kohti rotkon päätepistettä. Muutaman sadan metrin jälkeen eteen tulee erikoinen, syvän vesiuran ylittävä silta. Noin 7-8 metriä korkea rakennelma on valettu betonista alhaalta ylös saakka umpinaiseksi rakenteeksi, mutta vain reilun puolen metrin levyiseksi.


Kun kaiteet puuttuvat molemmin puolin alkuosasta siltaa, katselemme ympärillemme vaihtoehtoja, koska kapean ja kaiteettoman sillan ylitys tuntuu painavan repun kanssa vaaralliselta. Purouoma on kaukana alhaalla sillan molemmin puolin. Sillan voi kuitenkin kiertää purouoman pohjan kautta.

Nousemme uomasta takaisin ylös ja jatkamme soratietä, kunnes nuolet osoittavat alas oikealle. Pensaista tukea hakien laskeudumme alas rotkon pohjalle ja nousemme jälleen sen oikealle rinteelle.




Vastaamme tulee hetken kuluttua kuivan joen pohja, johon on rakennettu pieni putous monen metrin levyisenä betoniseinämänä. Keväällä varmasti hieno paikka. Rotkopolku jyrkkenee jatkuvasti ja viistolla rinteellä kulkeminen hiekkapintaisella polulla alkaa vaatia tarkkuutta. Levähdys- ja juomataukoja tarvitaan yhä useammin, koska alkuiltapäivän kuumuus on kovimmillaan. Hedelmät tuntuvat olevan parasta välipalaa vaelluksen keskellä. Mukana on myös perunalastuja ja pari suklaapatukkaa. Vettä on tähän mennessä kulutettu yhteensä reilut kaksi litraa kahdelta hengeltä.


Maisema toisen osuuden lopusta. Agios Dimitrioksen kirkko – ensimmäisen osuuden lopusta – näkyy valkoisena pisteenä kaukana vihreän rinteen alaosassa.

Polku päättyy aidan vierelle, jonka läpi joudumme tovin hakemaan jatkoreittiä. Pensaikon läpi vääntäydyttyämme pääsemme aidan taakse ja siitä edelleen ylös oikean puoleiselle rinteelle. Vasemmassa rinteessä näyttää olevan myös polku, mutta lähdemme oikealle kivissä havaittavien vanhojen merkkien johdattamina. Viimeiset, sadeveden tekemien urien tuhoamat sorapolut vievät yhä jyrkemmin ylös kohti rotkon päätepisteenä olevaa Ylösnousseen Kristuksen kirkkoa. Kirkko avautuu eteemme täysin yllättäen. Rakennusmiehet ovat parhaillaan uudistamassa kirkkopihaa ja sen parkkipaikkaa. Olemme tavoitteessamme kolmen vaellustunnin ja 352 metrin pystysuoran nousun jälkeen. Tämä rotko on kaikista viidestätoista kulkemastamme rotkosta vaativimmasta päästä, kun sitä arvioidaan fyysisen suorituskyvyn osalta.



Lisätietoja:
Kokonaisvaellusaika ylös: yli 3 h
Kokonaisnousu: 352 m

Autotie lähtöpaikalta länsireittiä vaelluksen päätepisteeseen kirkkopihalle
(Christos Anastasi) 9,4 km

Vedenkulutus: noin 1,5 -2 litraa / hlö (syyskuussa). 

1 Response

  1. Patikkajalka sanoo:

    Kuljin Orinon rotkon alkupään rannalta päin toukokuun 2012 alussa, jolloin se oli vielä talven kasvun jälkeen hyvinkin "rehevä", joten patikoinnin aikana kävi mielessä, että "ei suositella isokokoisille, korkeanpaikankammoisille eikä mielellään shortseissa eikä kiipeilyä tai kapuilua kammoaville".

    Oli nimittäin tämmöiselle kaposammallekin tyypille tiukkoja paikkoja ohitella puskaa toisella ja kalliota toisella puolella tai taiteilla kapeata väylää murenevalla tai viettävällä rinteellä, ja välillä joutui kiipeilemään aika rösöisiä pintoja (hyvä lisävaruste vaikka hanskat) – tai olisi pitänyt kahlata vedessä.

    Tikapuut on vaihdettu kokonaisuudessaan hyvin jämäkästi kiinnitettyihin neliskanttisiin välipuihin (joista saattaa saada tikkuja sormiin). Lyhytjalkaisille välipuut ovat aika kaukana toisistaan.

    Jatkoin ensimmäiseltä kirkolta kohti seuraavaa osuutta, mutta pikkusillan jälkeen, kun oli mentävä takaisin rotkoon, en yksinkertaisesti löytänyt puskista, mistä reitti olisi jatkunut. Kyllä se sieltä jostain meni, koska minua vastaan oli aikaisemmin tullut nuori pari, jotka olivat käyneet toisella kirkolla ja takaisin. Rankkaa oli kuulemma ollut.

    Käymistäni rotkoista tämä tosiaan oli yllättävän rankka, mutta upea ja kirjaimellisesti luonnonläheinen, kun niin lähikontaktissa sai erinäisten puskien ja kivien kanssa olla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *