Erkki Lahikainen (1933-2013)
TOISEN MAAILMANSODAN TAISTELUT KREETALLA
Juttu julkaistu Kreeta-lehdessä 7 vuotta sitten Erkki Lahikaisen (Uudenkaupungin kaupunginjohtaja 1978-1996) otettua yhteyttä sivuston ylläpitäjään. Ansiokas teksti perustui pitkälti Lahikaisen vuosina 1983-2009 tekemiin vierailuihin Kreetalle, toisen maailmansodan muistojuhlaan. Ansioidensa vuoksi materiaali on liitetty pysyvästi Kreeta.infon sivustoon. Lahikainen esitelmöi tämän aineiston pohjalta useita kertoja eri tilaisuuksissa.
Kreetan länsiosa
Ystävyyskaupunki Kreetalta
Kesällä 1983 Suomen kaupungeille tuli tieto Suomen Kaupunkiliitolta, että Kreetan saaren pääkaupunki Iraklion haluaisi ystävyyskaupungin Suomesta. Kun olin tuolloin Uudenkaupungin kaupunginjohtaja ja minulla oli kyseisestä kaupungista kovin vähän tietoja, niin päätimme vaimoni kanssa lähteä silloisen Uudenkaupungin autotehtaan johtajan, Juhani Linnoisen, sekä hänen vaimonsa kanssa loppukesällä käymään omin kustannuksin Kreetalla ja tutustua lähemmin ystävyyskaupunkiehdokkaaseen.
Lensimme syyskuun lopulla Iraklionin lentokentälle ja sieltä matkasimme autolla parikymmentä kilometriä itään Scandia Beachin lomakohteeseen, josta käsin tutustuimme lähemmin Iraklioniin ja Kreetan saareen itäosiin. Jo ennen saarelle tuloa olin kuullut vinkkejä sitä, että Iraklion olisi maailman rumin kaupunki, joka johtui siitä, että kaupungin keskeneräisten rakennusten katoilla törröttävät ruosteiset pilariraudat vaikuttivat ikävästi kaupunkikuvaan ja antoivat kaupungista keskeneräisen ja sotkuisen yleisvaikutelman. Niin tosiaan olikin. Sain samalla matkalla jonkunlaisia vaikutteita Kreetan historiasta ja varsinkin sen toisen maailmansodan aikaisesta saksalaismiehityksestä.
Kreetalla useat talot ovat keskeneräisen näköisiä ruostuvine pilarien teräsbetonirautoineen.
Kotiin palattuani lähetin Iraklionin pormestarille kohteliaan kirjeen, jossa toivoin jonkunlaisen kevyen ystävyyssuhteen solmimista Uudenkaupungin ja Iraklionin kesken. Koska Saksan kieli oli ainoa vieras kieli, jolla tulin käytännössä toimeen, niin laadin kirjeeni saksaksi. Kielivalintani oli tietämättäni väärä, sillä olen vasta myöhemmin tajunnut kuinka voimakkaita olivat kreikkalaisten antipatiat Saksaa ja saksalaisuutta kohtaan, jopa saksalaisvalmisteisia tiekoneita on tuhottu niiden valmistusmaan vuoksi. En saanut koskaan minkäänlaista vastausta Iraklionin pormestarille lähettämääni kirjeeseen.
Ensimmäisen matkani jälkeen olen kuitenkin vieraillut Kreetalla toistakymmentä kertaa, sillä vaikka en olekaan sotatoimien ihailija, niin mieltäni jäi kaivelemaan Kreetan toisen maailmansodan aikaiset historialliset tapahtumat, joita olen pyrkinyt kaivelemaan esiin eri lähteistä ja tutustumaan vielä jäljellä oleviin taistelupaikkoihin.
Saksa hyökkää Balkanille
Kun Hitlerin oli tullut Saksan valtionkansleriksi v. 1933 (vuosi on sattumalta monien tuttavieni ja oma syntymävuoteni) hänen suunnitelmiinsa kuului melko pian hyökkäys Venäjälle ja siksi Romanian öljykentät muodostuivat tärkeiksi osatekijöiksi tuleville sotatapahtumille. Italialaisten miehitettyä keväällä v. 1939 Albanian Hitler ja Mussoliin tapasivat toisensa Brenner-solassa 03.10.1940, jolloin Italia sai ilmeisesti tehtäväkseen valloittaa Kreikan.
Italialaiset hyökkäsivätkin Albaniasta Kreikan rajojen yli aamuyöllä 28.10.1940. Hyökkäys kuitenkin epäonnistui täydellisesti. Sen jälkeen kreikkalaiset joukot ryhtyivät vastahyökkäykseen, jonka seurauksena joulukuun puolivälissä kreikkalaisten hallussa oli jo noin viidennes Albanian alueesta. Italialaiset kärsivät sotatoimissaan miestappioiden lisäksi myös melkoisen arvovaltatappion. Siitä johtuen Saksan oli kiireesti hyökättävä Kreikkaan ennen kuin britit tekisivät sen.
Saksalaiset ja italialaiset hyökkäävät Kreikkaan ( Luhtala).
Saksa hyökkää Kreikkaan
Syksyllä vuoden 1940 marraskuussa, kun italialaiset olivat hyökänneet Kreikan, kimppuun, brittiläisiä joukkoja kuljetettiin kreikkalaisten avuksi ja he miehittivät mm. Kreetan ja ryhtyivät varustamaan sitä meri- ja ilmavoimiensa tukikohdaksi.
Balkanin kolmen vallan liittoon( Saksa- Italia- Japani) osallistuneiden valtioiden (Jugoslavia, Bulgaria, Kroatia, Slovakkia ) romahduttua ja jouduttua saksalaisten miehittämiksi käytiin maaliskuun alussa viimeinen suuri ilmataistelu brittiläisten ja saksalaisten välillä huhtikuun 20. päivänä v.1941. Silloin tehtiin myös päätös evakuoida brittiläiset ja sen dominoiden joukot pois Kreikan mantereelta Kreetalle uusiseelantilaisen kenraalimajuri Bernard Freybergin johdon alaisiksi.
Pari päivää myöhemmin kuningas Yrjö ja pääosa Kreikan kuninkaanhovin jäsenistä nousi Sunderland-lentoveneeseen, koska laiva, jolla heidän piti lähteä edellisenä päivänä, oli upotettu, ja matkustivat Kreetalle.. Seurueeseen kuuluivat kruununprinsessa Frederika, hänen poikansa Konstantin, joka menetti myöhemmin kruununsa, ja Sofia, Espanjan nykyinen kuningatar, sekä heidän skottilainen lastenhoitajansa (kuningas Yrjön rakastajatar). Seuraavana päivänä seurasivat loput hovin jäsenistä ja eräitä virkamiehiä. Saavuttuaan Kreetalle kuningas asui ensin Iraklionin eteläpuolella sijaitsevassa Knossoksen Villa Ariadnessa sen kuraattorin luona.
Bernard Freyberg (Panagiotakis)
Muutaman päivän kuluttua kuningas ja hänen neuvonantajansa muuttivat Kreetan länsipäähän Haniaan, joka oli silloin Kreikan hallituksen virallinen sijaintipaikka. Tosin kuninkaan oleskelua ei katsottu suopeasti tasavaltalaisella alueella, jonka asukkaat olivat nousseet joitakin vuosia sitten kapinaan monarkiaa vastaan ja heidän aseensa oli siksi takavarikoitu, joten kreetalaiset joutuivat nyt pian melkein aseettomina saksalaisten hyökkäyksen kohteeksi
Hanian alueelle saatiin melko pian järjestyneimmät olot sinne sijoitutetuille australialaisille, uusiseelantilaisille, maoreille, brittiläisille ja Kreikan mantereelta tulleille kreikkalaisjoukoille. Kreetalaisista sotilaista, joita oli saarella noin 4000, suunniteltiin muodostettavan saaren reservidivisioona. Heistä vain viidesosa oli aseistettu ja joille saksalaisten ilmahyökkäysten alkaessa voitiin toimittaa vain 3 500 yhdysvaltalaista karbiinikivääriä. Saarella oli myös palestiinalaisia pioneereja Sudanlahden komppaniassa. Haniassa. Joukkoja oli ilahduttamassa 37 bordellia tyttöineen.
Saaren Sudanlahden keskeisen lohkon uusin komentaja oli kenraalimajuri E C Weston, joka oli tullut Kreetalle vuoden 1940 maaliskuun lopulla. Hänen komentamaansa Britanian merijalkaväkeä kutsuttiin laivastotukikohdan liikkuvaksi puolustusorganisaatioksi, joka koostui lähinnä ilmatorjunta- ja valonheitinpattereista.
Ilmahyökkäys Kreetalle
Saksalaisten maahanlaskuhyökkäystä Kreetalle ehdotti Göringille XI ilma-armeijakunnan komentaja kenraali Kurt Student. Hitler hyväksyi 25.04.1941 Göringin esittämän suunnitelman, Merkurius, jonka mukaan Kreetalle muodostettaisiin tukikohta itäiselle Välimerelle Englannin vastaista sotaa varten. Kreetaa sekä myöhemmin Kyprosta piti käyttää askelmina Välimeren poikki laskuvarjoukkojen hyökkäykseen Suezin kanavalle, kun saksalainen kenraali Rommel tulisi panssarijoukkoineen Aleksandrian liepeille Egyptiin.
Studentin johtama laskuvarjojääkäridivisioona kuului ilmavoimiin, eikä siis maavoimiin. Joukot koostuivat pääasiassa nuorista vapaaehtoisista, joista osaoli vasta 17-vuotiaita Hitler Jugendin jäseniä tai muita seikkailijoita, joilla oli rankka sotilaallinen koulutus. Laskuvarjojoukkojen päällystö taas oli rivimiehistä aliupseereiksi ja upseereiksi nousseita karaistuneita sotureita, joilla oli miehistön silmissä hyvin ihailtu urhea maine ja joiden syntyperästä ei ollut mitään väliä.
Kurt Student (Panagiotakis)
Laskuvarjojääkäreitä koottiin ympäri Saksaa, Itävaltaa ja Romaniaa pääasiassa lähelle Etelä-Kreikassa sijaitsevaa Attikan lentokenttää. Sinne keskitettiin toukokuun 14 päivään mennessä yli viisisataa, Junkers 52 kuljetuskonetta, vankkoja aaltopeltikoneita. Koneet oli koottu seitsemälle eri lentokentälle kuljettamaan laskuvarjojoukkoja Egeanmeren yli n.300 kilometriä etelään Kreetan pohjoisrannikon kolmelle lentokentälle ja niiden ympäristöön.
Saksalaisten ilmahyökkäys Kreetalle 20.05.1941 ( Panagiotakis).
Liittoutuneiden asemat Kreetan länsipäässä ennen saksalaisten ilmahyökkäystä ( Beevor).
Operaatio Merkuriukseksi nimetty hyökkäys piti alkaa 14. toukokuuta v.1941, mutta sitä jouduttiin siirtämään kolme päivää tiistaihin 20. toukokuuta, koska tarvittiin lisäaikaa lentopolttoaineiden kuljetuksille. Hyökkäyspäivän aattona 19. toukokuuta saksalaiset arvioivat, että Kreetalla oli brittiläisiä joukkoja korkeintaan 5 000 miestä eikä lainkaan kreikkalaisia joukkoja. Uusiseelantilaiset ja australialaiset joukot oli saksalaisten tiedustelujen mukaan evakuoitu suoraan Kreikasta Egyptiin.
Saksalaisten tiedustelutiedot olivat kuitenkin virheellisiä, sillä esimerkiksi Hanian ja Malemin lentokentän väliselle lohkolle, jota pääasiassa tarkastellaan jäljempänä enemmän, oli ryhmitelty mm. kokonainen Uuden-Seelannin divisioona puolustamaan rannikkoa, lentokenttää ja vuorten välistä laaksoa. Näin ohueksi levittäytynyt puolustuslinja päättyi kuitenkin jo Malemin lentokentän länsipäähän, koska hyökkäystä myös mereltä käsin pidettiin todennäköisenä mahdollisuutena ja Haniasta länteen olevan Plataniaksen kylän rannan otaksuttiin olevan paras mahdollinen maihinnousupaikka. Väärin tulkittu uhka johti kuitenkin tuhoisiin kompromisseihin ja sekoitti Malemen ja Hanian lohkojen puolustuksen tärkeysjärjestyksen.
”Rot scheint die Sonne”
Toukokuun 20. päivänä noin klo 4:n aikoihin lähtivät ensimmäiset vähän yli seitsemänkymmentä liitokonetta ensimmäisessä hyökkäysaallossa kuljettamaan laskuvarjojääkäreitä kohti Kreetaa ja Malemen lentokentän eteläpuolella sijaitsevan Tavronitsijoenen laaksoa. Kussakin liitokoneessa, jotka oli kiinnitetty vaijereilla hinauskoneisiinn, oli kymmenen Sturm-rykmentin miestä. Miehillä oli aseina vain pistoolit, sillä muut aseet varusteet oli suunniteltu pudotettavaksi maahan erillisissä säiliöissä. Niissä oli sotilaille kiväärit sekä neljäsosalle konepistoolit ja jokaiselle ryhmälle kevyet konekiväärit. Lisäksi oli mukana uutena aseena myös 75 mm:n sinkoja, joilla kyettiin ampumaan noin kuuden kilon painoisia ammuksia viiden kilometrin päähän.
Saksalaisjoukkojen ensimmäiset vastoinkäymiset koettiin jo lentokentillä, joiden kovaksi poljetut kiitoradat pölisivät lentokoneiden moottorien potkureiden aiheuttamista ilmavirroista ja koneiden oli odotettava edellä lähteneiden koneiden aiheuttaman terrakottapölyn laskeutumista. Se tietenkin sotki koneiden ilmaan nousurytmin ja hidasti liitokoneiden jälkeisiä hyökkäysaaltoja.
Vähän ennen kello kahdeksaa alkoi kuulua Kreetaa puolustavien liittoutuneiden joukkojen korviin raskaiden lentokoneiden ääniä, mutta Sudanlahden it-keskus ei havainnut mitään erikoista olevan tapahtumassa. Sen sijaan muutaman kilometrin Malemen lentokentän takana ollut tutka-asema havaitsi saksalaisten hyökkäyksen ja antoi hälytyksen. Pian tämän jälkeen liitokoneita liukui poteroissaan kyyhöttävien puolustusjoukkojen ylitse ja laskeutui takana olevan Tavronitisjoen kiviseen joenuomaan .Moni liitokone kuitenkin murskaantui melkein kuivana olevan joenuoman kiviin ja kyydissä olleita sotilaita kuoli tai loukkaantui. Mm. yksi taisteluosaston komentajista kuoli liitokoneen maahansyöksyssä ja rynnäkkörykmentin komentaja haavoittui hyökkäyksen alkuvaiheessa. Yksi liitokoneista törmäsi joenuoman ylitse johtavaan siltaan. Tavrornitsin suistoon laskeutui kaikkiaan nelisenkymmentä liitokonetta, joissa oli noin nelisensataa miestä varusteineen.
Liitokoneiden ja niitä seuraavien muiden koneiden hyökkäys Malemeen tuli saaren puolustajille yllätyksenä, koska ilmahyökkäystä oli liittoutuneiden saamien tiedustelutietojen mukaan jo siirretty eteenpäin epämääräiseen uuteen ajankohtaan (kolme päivää) ja saksalaisten aamuisin suorittamia pommituksia ja tiedustelulentoja pidettiin vain tavanomaisina aikataulun mukaisina ”vihanpitoina”, joista ei enää välitetty. Hyökkäysaamuna lentokoneiden tullessa Kreetan ilmatilaan monet upseerit jatkoivat aamuaterioittensa syömistä hälytyksestä huolimatta ja useat sotilaat ryömivät ilmasuojaan poteroihinsa ilman aseitaan. Kun tilanne selvisi myös saaren puolustajille, niin alkoi oliivilehtoihin pudonneiden saksalaisten jääkäreiden armoton teurastus, jossa ei puolin ja toisin paljon välitetty Geneven sopimuksista, ja jopa antautuvia vankejakin ammuttiin. Monet oliivipuihin pudonneet laskuvarjojääkärit ammuttiin jo ennen
kuin he pääsivät irti laskuvarjoistaan. Upseerit kehottivat sotilaitaan tähtäämään ilmassa olevia laskuvarjo-jääkäreitä saappaisiin, jolloin monet retkahtivat jo ilmassa kuoliaiksi. Innokkaimmin taisteluihin osallistuivat kreetalaiset siviilit, naiset ja pojat pappien johdolla asei-naan vain kirveet ja muuta-mat kiväärit. Kreikkalaiset sotilasosastot, varsinkin kahdeksas rykmentti, jota kutsuttiin halveksittavasti ” vain ympyräksi kartalla, osoitti huonosta aseistuksestaan huolimatta ällistyttävällä vastarinnallaan heihin kohdistuneet pessimistiset arvelut vääriksi.
Malemen lentokenttä ja sen ympäristö 20.toukokuuta v. 1941
( Beevor).
Saksalaiset joukot työnsivät kuitenkin jo ensimmäisen nyökkäyspäivän iltana liittoutuneiden uusiseelantilaiset joukot pois kukkulalta 107 ja pystyivät sen jälkeen valvomaan Malemen lentokenttää.
Ensimmäisten hyökkääjien joukossa oli myös entinen nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari korpraali Max Schmeling (20.09.1905-02.02.2005). Hänen kerrottiin jääneen hyökkäyksen alkuvaiheessa uusiseelantilaisten vangiksi ja saaneen surmansa yrittäessään paeta. Schmeling säilyi kuitenkin hengissä koko toisen maailmansodan taisteluista.
Max Schmeling hyppyvuorossa Kreetan ilmatilassa (Panagiotakis)
Saksalaiset olivat uskoneet. että tiedustelujen antamien tietojen mukaan kreetalaiset toivottavat heidät tervetulleiksi vapauttajina saarelle, joten he yllättyivät suuresti varsinkin siviilien raivokkaasta vastarinnasta. Tiedot saksalaisten omien joukkojen tappioiden suuruudesta jo ensimmäisenä hyökkäyspäivänä raivostutti heitä, sillä laskuvarjojääkäreistä yli 1 850 sai surmansa ja kaatuneitten lukumäärä kasvoi vielä yli kahdentuhannen, kun vaikeasi haavoittuneita kuoli vielä lisää seuraavina päivinä. Kun yö sitten laskeutui koko päivän kestäneiden taistelujen jälkeen, monet saksalaisupseerit tunsivat hävinneensä koko maahanlaskuoperaation. Se oli ollut heidän saamien tappiotietojensa mukaan täysi fiasko, jonka vuoksi koko operaatio Merkurius olisi pitänyt keskeyttää. Tilannetta vaikeutti myös se, että koko operaation johtaja kenraali Student oli mantereella ilman kunnollista yhteyttä saarelle lähetettyihin joukkoihin.
Yksi Kreetan puolustamiseen osallistuneista Bofors-tykkeistä
Mutta eivät asiat olleet hyvin liittoutuneittenkaan puolella, sillä heillä ei ollut käytössään riittävän hyviä radioyhteyksiä eikä siksi myöskään tietoja taistelujen kulusta. Mm. Malemen lentokentän ympärillä tapahtuneista taisteluista pystyttiin antamaan Iraklioniin tietoja vasta iltapäivällä. Samoin liittoutuneiden eri joukkojen välisessä viestinnässä oli vaikeuksia jopa siinä määrin, että komentoja jouduttiin antamaan erilaisin vihellyksin. Briteillä oli myös toisistaan poikkeavia tietoja saksalaisjoukoista, jonka vuoksi liittoutuneet eivät ryhtyneet ajoissa riittävän tarmokkaisiin vastahyökkäyksiin. Tosin yhtä vastahyökkäystä yritettiin toukokuun 21. ja 22. päivien välisenä yönä, jolloin täysin sekavissa olosuhteissa lähetettiin riittämätön, kaksi komppaniaa ja kolme kevyttä panssarivaunua, käsittävä osasto noin 1 300 miestä käsittävää saksalaista laskuvarjopataljoonaa vastaan. Pimeässä brittien joukot menettivät yhteydet toisiinsa ja seurauksena oli vain sekasortoisia kahakoita onneksi useimmiten vihollisten kanssa.
Saksalaisia sotilaiden kuljetuskoneita Kreikan yllä
Liittoutuneiden joukoissa oli mietitty sitä, pitäisikö Kreikan kuninkaan lähteä pois Kreetalta ennen saksalaisten hyökkäyksen alkamista? Britanian ulkoministeriössä oltiin kuitenkin sitä mieltä, että hänen tuli jäädä Kreetalle esimerkiksi puolueettomille maille. Siksi kuningas Yrjö kieltäytyi aluksi hänelle osoitetuista turvallisimmista asuntovaihtoehdoista, mutta muutti kuitenkin saksalaisten hyökkäyksen aattona lähemmäksi Valkoisten vuorten rinteitä. Kun yksi saksalainen laskuvarjojääkäriryhmä laskeutui vajaan kilometrin päähän kuninkaan hoviväestä, heidän oli lähdettävä pakosalle talonsa takana oleville vuorille ilman tavaroitaan ja radiota. Siellä he joutuivat pian kreikkalaisen joukko-osaston tulituksen kohteeksi ja kuninkaan sekä prinssi Peterin oli käveltävä pakosalla olevan seurueensa eteen todistamaan henkilöllisyytensä. Seurueen pysähdyttyä levähtämään Kuningas Yrjö muisti unohtaneensa majapaikkaansa tärkeitä asiakirjoja ja ansiomerkkejä, joten saattajana ollut uusiseelantilainen jaos sai lähteä takaisin noutamaan unohdettuja tavaroita. Noutajat palasivat kuitenkin pian takaisin huomattuaan, että saksalaiset laskuvarjojääkärit olivat jo miehittäneen kuninkaan aikaisemman majapaikan. Kuninkaan hovi saattajineen joutui jatkamaan pakoaan Valkoisten vuorten yli saaren etelärannikolle radiotta sekä ilman mitään tietoa tilanteesta ja evakuointisuunnitelmista.
Saksalaisten ilmahyökkäyksen pääkohdealueina olivat Iraklionin ja Rethimnonin lentokentät Malemen lisäksi. Jos näillä kahdella ensiksi mainitulla alueella ei olisi hidasteltu vastahyökkäysten suhteen samalla tavoin kuin Malemnissä, niin saksalaiset eivät olisi voittaneet operaatio Merkuriusta. Sillä Iraklionissa ja Rethimnomissa oivallettiin, että nopea vastahyökkäys oli kiistaton etu. Siksi laskuvarjojääkäreille ei annettu tilaisuuksia järjestäytyä yhtenäisiksi taisteluosastoiksi. Australialaiset ja brittijoukot olivat oppineet myös harhauttamaan saksalaisia lentäjiä levittämällä tunnistenauhoja ja hakaristilippuja omiin asemiinsa, jolloin he saivat runsaasti aseita ja tarvikkeita luovutettaviksi kreikkalaisillekin.
Liittoutuneilla joukoilla oli myös optimistinen suunnitelma siirtää joukkojaan ensin etelärannikon Agryllistä Iraklioniin ja sieltä edelleen Haniaan ja Malemeen Suunnitelmaa ei pystytty kuitenkaan koskaan panemaan täytäntöön rantatien huonon kunnon vuoksi ja siksi, että laskuvarjojääkäreillä oli hyvät taisteluasemat Rethimnomissa ja rantatie oli siellä käytännöllisesti poikki. Iraklionissa ja Rethimnomissa ei myöskään tiedetty radioiden puutteen vuoksi Malemen taistelutilanteesta ja siksi liittoutuneet vain odottivat tilanteen paranemista, kunhan he vain pitäisivät pintansa. Siksi pattitilanne vain jatkui noissa kaupungeissa.
Perääntymiskäsky
Yllättäen uusseelantilaiselle 5.prikaatille annettiin aamulla 23. toukokuuta käsky vetäytymisestä asemistaan Malemen lentokentän ympäristöstä itään päin Platanisiin.
Vaikka matkaa oli vain viitisen kilometriä ja maoreista muodostettu osasto viivytti tehokkaasti paon huomanneita saksalaisia laskuvarjojääkäreitä, niin kulku muodostui erittäin hankalaksi koska ajoneuvojen puutteen vuoksi perääntyvien joukkojen piti kuljettaa mukanaan haavoittuneet sekä taisteluvälineet ja –tarvikkeet. Tapahtuman jälkeen seurasi möhläys toisensa jälkeen ja, joista ylemmät upseerit riitelivät keskenään vielä kauan sodan jälkeenkin syyllisiä etsiessään.
Runsaan viikon kuluttua liittoutuneet totesivat, että saksalaiset saivat yhä enemmän uusia joukkoja saarelle ja mm. koko operaatiota johtava kenraali Student laskeutui sunnuntaiaamuna 25. toukokuuta Malemen lentokentälle,
Kukkulalta 107 (nykyiseltä hautausmaalta) pystyi hyvin valvomaan Malemen lentokenttää
Pari päivää sitä ennen Hanian kaupunki oli pommitettu järjestelmällisesti raunioiksi. Ainoastaan satama-alue ja kolmetoista venetsialaispalatsia jätettiin tuhoamatta, koska niille olisi pian käyttöä.
Liittoutuneiden joukoille oli annettu 27. toukokuuta vetäytymiskäsky, jonka mukaan joukkojen tuli vetäytyä pääasiassa saaren eteläosassa sijaitsevan Hora Sfakionin pienen satamakaupungin kautta Egyptiin. Illalla saapui kaksi risteilijää Iraklionin satamaan ja kumpaankin laivaan lastattiin yli tuhat miestä, jotka lähtivät seuraavana aamuna 29. toukokuuta miehistön kanssa, yhteensä 3 486 miestä, kohti Aleksandrian satamaa. Sitä ennen risteilijät joutuivat kuitenkin saksalaisten Stuka-pommikoneiden hyökkäyskohteiksi ja menettivät niissä kuolleina 260 miestä ja 280 haavoittui vakavasti.
Liittoutuneiden poistumissatama Kreetalta, Hora Sfakion
Hora Sfakionin satama nykyisin ( Antti Kaistinen)
Saksalaiset olivat vihdoin onnistuneet saamaan 29. toukokuuta panssaroidun jalkaväkirykmentin ja moottoripyöräosaston maihin Kreetan länsiosassa sijaitsevan Kastelli Kisamosiin, mutta jääneet sissien viivyttämiksi. Joukkojen tehtävänä oli ajaa vihollista takaa itään Rethimnon läpi Iraklioniin saakka. Operaatio ei kuitenkaan onnistunut, vaan huonosta saksalaisten tiedustelusta johtuen Kreetan saarella olleista Britanian ja sen dominoiden joukoista suurin osa pääsi pakoon Hora Sfakinoin kautta. Rethimnonissa olleista joukoista 13 upseeria, 39 aliupseeria ja miestä pääsi pakenemaan sukellusveneellä Egyptiin.
Liittoutuneiden joukkojen antautumisesta 31. toukokuun ja 1. kesäkuun välisenä aikana on olemassa useita versioita, sillä upseerit välttelivät epämiellyttävää tehtävää. Erään version mukaan kenraali Freyberg luovutti liittoutuneiden joukkojen komennon illalla 30.toukokuuta 1941 ja poistui Kreetalta. Lopulta kenraali Weston otti tehtäväkseen laatia liittoutuneiden puolesta antautumiskirjeen, joka oli jonkunlainen operatiivinen ohje upseerille. Sen sisältö on jäänyt tuntemattomaksi. Ohjeen mukaan tehtävän saaneen upseerin oli heti aamun valjettua mentävä kirje mukanaan antautumaan viholliselle. ja esittämään antautumiskirje. Antautumiskirjeen laadinnan jälkeen Weston poistui häntä noutamaan tulleella lentoveneellä.
Ne noin 5 000 saaren puolustajaa, jotka eivät mahtuneet Hora Sfakionista lähteviin laivoihin antautuivat saksalaisille 01.06. 1941 ja joko pakenivat vuorille tai marssivat silmänkantamattomiin kiemurtelevissa jonoissa Hanian kenttäsairaalan länsipuolella sijaitsevalle vankileirille.
Kosto
Taistelujen tauottua saksalaiset totesivat, että he olivat menettäneet toukokuun aikana kuolleina 3 989 miestä ja haavoittuneitakin oli 2 594 miestä. Natsien tuleville sotaponnisteluille oli myös tuhoisaa se, että he olivat menettäneet noin 150 Junkers-kuljetuskonetta ( erään tiedon mukaan yhteensä 250 lentokonetta ) eli noin kolmasosan kenraali Studentin ilmavoimista. Saksan ilmakuljetustuotantoa ei ehditty lisäämään riittävän suureksi ennen lähinnä Venäjää vastaan suunnitellun operaatio Barbarossan alkua. Erään lähteen mukaan mainitaan, että Kreetan taisteluihin olisi sidottu kaikkiaan 1 250 konetta. Kesällä 2009 nostettiin vielä hyvin säilynyt Hanian edustalle mereen pudonnut Messerschmit Bf 109 Malemen ilmavoimien museoon.
Eniten saksalaisia kuitenkin kismittivät kertomukset siviilien osallistumisesta avuttomina puissa riippuvien haavoittuneiden nuorien laskuvarjojääkärien silpomisiin ja lynkkauksiin. Silpomisepäilyjen tultua tietoon Berliinissä Göring määräsi 26 toukokuuta 12 sotatuomaria tutkimaan väitettyjä saksalaisiin sotilaisiin kohdistuneita silpomistapauksia. Alustavassa raportissa kerrottiin kreikkalaisten siviilien osallistuneen sala-ampujina taisteluihin, tehneet sabotaasia, kiduttaneet ja tappaneet laskuvarjoilla pelastuvia sotilaita. Perusteellisen tutkimuksen jälkeen voitiin koko saarella osoittaa noin 25 silvontatapausta. Siitä huolimatta kenraali Student antoi jo toukokuun 31. päivänä käskyn, jonka mukaan kaikista todistetuista julmuuksista syylliset tuli teloittaa samojen yksiköiden toimesta, jotka olivat julmuuksista kärsineet. Lisäksi hänen luvallaan saisi kyliä hävittää polttamalla ja teloittaa niiden miespuoliset asukkaat. Käskyn jälkeen Kondomarissa ammuttiin noin 60 siviiliä. Lisäksi hävitettiin Hanian eteläpuolella olevia kyliä, joissa ammuttiin 145 miestä ja 2 naista.
Myös muut olosuhteet huononivat miehitetyllä Kreetalla, sillä saarelaisten oli vaikea hankkia peruselintarvikkeitakin ja monet asukkaat olivat nälkäkuoleman partaalla. Pahin tilanne oli suurissa kaupungeissa, joiden asukkailla ei ollut maata viljeleviä sukulaisia. Maataloustuotteita myytiin mustassa pörssissä kovaan hintaan tai käytettiin saksalaisten lahjontaan eri syistä.
Saksalaisten jälkeen nousivat maihin Kreetan itäpäähän italialaiset, jotka miehittivät saaren Sitian ja Lasithin maakunnat. Italialaisten joukkojen päämaja oli sijoitettu Neapoliinn, josta käsin kenraali Cartan hallitsi aluettaan rennommin kuin saksalaiset ja sai tavastaan saksalaisten paheksunnan. Mm. etsintäkuulutettu kommunistijohtaja Miltiades Porfirojennis ja kreetalaiset sissit tulivat pakoon italialaisten vyöhykkeelle. Kenraali Cartan oli lyhyt pullea upseeri, jolla oli lähellä esikuntaansa asuva rakastajatar. Italialaisten solmittua aselevon liittoutuneitten kanssa kenraali joutui pakenemaan saksalaisia brittien laivaston moottoriveneellä syyskuussa v. 1943.
Angelo Carta (Panagiotakis)
Operaatio Kreipe
Saksalaisten Kreetan saarella olevan komentajan päämaja ”Festung” sijaitsi Haniassa saksalaisarkkitehdin rakennuttamassa talossa. Vuonna 1944 Festungin komentajaksi tuli kaikkein vihatuin kenraali Myller. Liittoutuneitten ja kreetalaisten sissien suunnitelmana oli siepata hänet jossakin vaiheessa joko hänen esikunnastaan tai Knossoksessa sijaitsevasta virka-asunnostaan Villa Ariadnesta. Ennen kuin suunnitelmaa ehdittiin toteuttaa, Myllerin tilalle nimitettiin Festungin komentajaksi kenraalimajuri Heinrich Kreipe. Sieppaus päätettiin kuitenkin panna täytäntöön. oli kenraalin nimi mikä tahansa.
Huolellisen valmistelun ja useita päiviä jatkuneiden kenraali Kreipen tarkkailun jälkeen sieppaus toteutettiin huhtikuun 26 päivän iltana v. 1944 kenraalin virka-asunnon läheisyydessä. Saksalaisiin univormuihin pukeutuneet sieppaajat pysäyttivät kenraalin virka- auton, leikkasivat myöhemmin kuljettajan kurkun poikki, tunkivat kenraalin auton takaosan lattialle ja istuivat hänen päälleen. Yksi sieppaajista laittoi kuljettajan lakin päähän ja ryhtyi kuljettajaksi.
Heinrich Kreipe(Panagiotakis)
Hölmistyneiden vartiomiesten tehdessä kunniaa kenraalin auto ajoi Villa Adriadnen porteista kohti Iraklionia ja sovittuun sissien tapaamispaikkaan Psiloritisvuorelle. Saksalaisia etsintäpartioita vältellen sieppaajat pääsivät saaliineen lopulta Kreetan etelärannalle, josta heidät haettiin moottoriveneellä toukokuun 4. päivänä Egyptiin. Vaikka on todennäköistä, että kolmen Kreetalaisen kylän täydellisellä hävittämisellä ei ollut välitöntä yhteyttä kenraali Kreipen sieppaukseen, niin saksalaisten kreetalaisiin kohdistama terrori mainittiin kuitenkin yhtenä asukkaiden rikosluettelon osana. Sieppaus herätti kuitenkin ylpeyttä kreetalaisten keskuudessa ja vitsinä kerrottiin, että 450 000 kreetalaisesta kertoi ainakin 449 000 olleensa mukana Kreipe-operaatiossa.
Kreipen sieppauspaikka lähellä Villa Adrianea (Panagiotakis)
Kreetan saksalaismiehitys päättyy
Kun liittoutuneiden joukot suorittivat maihinnousun Sisiliaan heinäkuussa 1943, sitä seurasi Italian fasistihallinnon kukistuminen ja Kreetan vastarintatoiminnan voimistuminen ja vauhdittuminen. Seuraavana syksynä 1944 toisen maailmansodan loppu alkoi häämöttää ja joulukuussa samana vuonna liittoutuneiden päämaja julisti hieman ennenaikaisesti Kreetan vapautetuksi alueeksi, vaikka saksalainen divisioona piti vielä hallussaan saaren pääkaupunkia. Seuraavan toukokuun 8. päivänä tuli amiraali Dönitziltä, Hitlerin seuraajalta, käsky Flensburgista, että Kreetalla olevien saksalaisten tuli antautua liittoutuneille. Saksalaisten joukkojen silloinen komentaja Benthag antautui salaa seuraavana päivänä Knossoksessa pidetyssä tilaisuudessa, jonne liittoutuneet olivat kutsuneet jopa miehittäjien vihatuimpia upseeritakin. Saksalaiset olivat hankkinet antautumistilaisuuteen jazzorkesterin.
Saksalaisten joukkojen määrä
Kaikkiaan miehityskauden aikana saksalaisia tuli Kreetalle laskuvarjoilla ja liitokoneilla
– Malemeen 1 860
– Haniaan ja sen ympäristöön 2 460
– Rethimnoniin 1 380
– Iraklioniin 2 360
kuljetuskoneilla
– Malemeen 13 980
Yhteensä 22 040 ( Beevor)
Wikipedian nettisivujen mukaan Saksalaisten kokonaismäärä olisi ollut 45 000.
Tappiot olivat:
Kaatuneet ja kadonnet
– laskuvarjojääkärit 3 094
– vuoristojääkärit 580
– ilmavoimien sotilaat 312
Haavoittuneet 2 594 (Beevor)
Wikipedian mukaan saksalaisten tappiot olivat 3 714 kaatunutta tai kadonnutta ja 2 494 haavoittunutta. Brittiläiset lähteet ilmoittavat kuitenkin saksalaisten tappioiksi 15 000-22 000 miestä
Saksalaiset perustivat vuonna 1974 Kreetalle sotilashautausmaan, kukkulalle 107, Malemen lentokentän läheiselle vuorenrinteelle. Sinne on haudattu koko sodan aikana kuolleet 4 465 saksalaissotilasta. Hautausmaan lähellä sijaitsevissa esittelytiloissa kerrotaan myös valokuvin lyhyesti toisen maailmansodan miehityksen historiikki Kreetan osalta.
22 040
Liittoutuneiden joukkojen kokonaismäärä:
Sotilaita kaatuneita/vangittuja Egyptiin kuljetettuja
Brittejä 15 604 7 774 7 289
Australilaisia 6 541 3 332 3 119
Uusiseelantilaisia 7 100 2 341 4 559
Kreikkalaisia 14 000 592 –
Wikipedian mukaan liittoutuneiden joukkoja oli noin 43 000.
Britanian laivaston tappiot olivat 1 828 kaatunutta ja 183 haavoittunutta.
Wikipedian mukaan liittoutuneiden tappiot olivat 3 500 kaatunutta tai haavoittunutta, 17 500 jäi sotavangeiksi.
Kreetalaisten sodan aikana kuolleiden määräksi on ilmoitettu olleen 6 593 miestä, 1 113 naista ja 869 lasta. Lapsia jäi isättömiksi 12 515, äidittömiksi 4 457 ja täysorvoiksi 1 951. Rakennuksia tuhoutui täysin 12 913 ja osittain 11 518.
( Beevor)
Saksalaissotilaitten hautausmaa Malemen lentokentän lähellä ( kukkula 107)
Liittoutuneiden joukkojen kokonaismäärä:
Sotilaita kaatuneita/vangittuja Egyptiin kuljetettuja
Brittejä 15 604 7 774 7 289
Australilaisia 6 541 3 332 3 119
Uusiseelantilaisia 7 100 2 341 4 559
Kreikkalaisia 14 000 592 –
Wikipedian mukaan liittoutuneiden joukkoja oli noin 43 000.
Britanian laivaston tappiot olivat 1 828 kaatunutta ja 183 haavoittunutta.
Wikipedian mukaan liittoutuneiden tappiot olivat 3 500 kaatunutta tai haavoittunutta, 17 500 jäi sotavangeiksi.
Kreetalaisten sodan aikana kuolleiden määräksi on ilmoitettu olleen 6 593 miestä, 1 113 naista ja 869 lasta. Lapsia jäi isättömiksi 12 515, äidittömiksi 4 457 ja täysorvoiksi 1 951. Rakennuksia tuhoutui täysin 12 913 ja osittain 11 518.
Liittoutuneiden joukkojen sotilaiden hautausmaa ( Lauri Ryttyläinen)
Liittoutuneitten joukkojen sotilashautausmaa on sijoitettu Sudanlahden länsipään pohjoisrannalle, jossa on myös kerrottu liittoutuneiden joukkojen liikkeet toisen maailmansodan aikana Kreetalla.
Kun ottaa huomioon, että Kreetan saksalaismiehitys tapahtui ilmakuljetusten varassa ja saaren puolustajilla oli kaksinkertainen (?) miesylivoima, niin saksalaisten menestystä taisteluissa oli pidettävä vähintään onnistuneina, vaikka joukkojen määristä ja tappioista on esitetty hyvinkin erilaisia lukuarvoja.
Operaatio Merkurius osoitti, että laskuvarjojääkärien aika oli mennyt ohi ja saksalaiset eivät sen jälkeen enää tehneet suurten tappioiden vuoksi huomattavia maahanlaskuoperaatioita. Kenraali Student onkin nimennyt jälkeenpäin Kreetan ”saksalaisten laskuvarjojääkäreiden hautausmaaksi”.
Saksalaismiehityksen aikana ja sen jälkeen Kreetalla toimineet poliittiset järjestöt:
Kommunistien johtamat
KKE Kreikan kommunistinen puolue
EAM Kansallinen vapautusrintama. Vasemmiston ja keskusta- vasemmiston poliittinen liittoutuma.
ELAS Kansallinen kansan vapautusarmeija, jolla oli Kreetalla n. 5 000 miestä.
Ei-kommunistiset ja kommunisminvastaiset
EDES Kreikan kansallinen ja tasavaltalainen liitto.
EKKA Kansallinen ja yhteiskunnallinen keskustaryhmä.
X Äärioikeistolainen kansallismielinen ryhmä.
EOK Kreetan kansallinen ei-kommunistinen järjestö.
Kreeta hylkäsi monarkian kansanäänestyksessä syyskuussa 1946, mutta hylkäsi samalla yhtä päättäväisesti myös kommunistisen järjestelmän.
Lähdeaineisto, joiden mukaan tämä kooste on tehty:
Pauli Huhtala : Toinen maailmansota
George I. Panagiotakis: Dokumente Zur Schlaht und Zum Widerstand Auf Kreta
Anthony Beevor: Taistelu Kreetasta
Wikipedia: Kreetan taistelu (http://fi.wikipedia.org/wiki)
Valokuvat, joissa ei ole lähdemainintaa: Erkki Lahikainen
Kartat ja piirrokset: Luhtala, Beevor ja Panagiotakis
Koosteen tekijän vierailut Kreetalla vv. 1983 – 2009
Uusikaupunki 05.11.2009 Erkki Lahikainen ( rotaryesitelmä)
Saksalaisten joukkojen määrä
Kaikkiaan miehityskauden aikana saksalaisia tuli Kreetalle
laskuvarjoilla ja liitokoneilla
– Malemeen 1 860
– Haniaan ja sen ympäristöön 2 460
– Rethimnoniin 1 380
– Iraklioniin 2 360
kuljetuskoneilla
– Malemeen 13 980
Yhteensä 22 040
Tappiot olivat
Kaatuneet ja kadonnet
– laskuvarjojääkärit 3 094
– vuoristojääkärit 580
– ilmavoimien sotilaat 312
Haavoittuneet 2 594
Liittoutuneiden joukkojen kokonaismäärä:
Sotilaita kaatuneita/vangittuja Egyptiin kuljetettuja
Brittejä 15 604 7 774 7 289
Australilaisia 6 541 3 332 3 119
Uusiseelantilaisia 7 100 2 341 4 559
Kreikkalaisia 14 000 592 –
Britanian laivaston tappiot olivat 1 828 kaatunutta ja 183 haavoittunutta.
. ..
.
