Kohtaamisia Kreetalla

Kreetalaiset ovat tunnettuja vieraanvaraisuudestaan ja ystävällisyydestään etenkin maaseudun pienissä kylissä. Usein neuvoja tai apua pyytäessään saa enemmän kuin uskalsi toivoa. Ja suomalainen kokee helposti jäävänsä ikuiseen kiitollisuudenvelkaan. Kreetalaisten kanssa kieli muodostuu helposti esteeksi, mutta elekielelläkin selviää.

Tälle sivulle on koottu muutamia matkojen varrella tapaamiamme kreetalaisia. Kaikilta on luonnollisesti pyydetty kuvauslupa ja kuvan julkaisulupa tälle sivustolle. Useimmat ovat hyvillään kun voivat edustaa Kreetaa omalla persoonallaan. Ja persoonallisuudet ovat usein väkeviä, hyvin myönteisellä tavalla.

 

Mira

Elosin kastanjakylässä, kylän taakse, vuorille nousevan tien laidalla Mira-rouva täytti viimeisiä kastanjasäkkejä. Valtavankokoiset kastanjapuut tuottavat haluttua hedelmää runsain määrin. Kasvua edesauttaa, että Elos on paitsi kastanjakylä, myös keskimääräistä runsaammin sadetta saava kreetalainen kylä.
Kastanjoita käytetään kastanjahillon (ns. lusikkamakea) valmistamiseen ja ruoanlaittoon. Hilloa löytyy osan vuotta markettien ja kioskien hyllyiltä. Jos sellaista löydät, kannattaa ostaa. Se on erinomainen hillo.
Ruoanlaitossa kastanjaa käytetään mm. kastanjakanan valmistamisessa.

Jorgos

Alkuperäisten paimensauvojen tekijä Rethimnonin-Spilin väliseltä tieltä. Ystävällinen Jorgos tekee näitä istuessaan pitkät päivät autonsa luona odottaen matkaajista asiakkaita.

Jannis

Pienen Katharon-kylän tavernanpitäjä Jannis Servas on tunnettu persoona ja fossiililöytöjen tekijä. Oppineisuutta on taustalla ja yhteistyötä eri yliopistojen ja Kreetan arkeologisen museon kanssa. Lisää tietoa löydät Katharon kyläsivulta.

 

Jannis

Jannis siirsi lampaitaan uudelle laitumelle Keski-Kreetan laaksoalueella, joka itä-länsi-suuntaisena, kauniina ja vehreänä suuntautuu kohti Amarin laakson eteläosaa. Tapasimme Jannisin autossaan istumassa ja lampaitaan tarkkailemassa kun vuoren poluilta palasimme takaisin lähtöpaikkaamme. Autosta noustuaan, muutaman huudahduksen ja lauman kiertämisen avulla Jannis ohjasi katraan oikeaan suuntaan. Kun liki satapäinen katras lähti vauhtiin kohti ylärinteitä, Jannis asettui kuvattavaksi mielellään. Kuvan oton jälkeen koukkasi autollaan vielä vierellemme ja ojensi ikkunasta pätkän pullapitkoa meille evääksi. Lämmin, yksinkertainen, tyypillistä kreetalaista ystävällisyyttä ilmentävä teko.
Tapasimme hänet vielä myöhemmin pienen kirkon pihan kuntoa tutkimasta. Elämäänsä tyytyväiseltä vaikuttava mies. Sen voisi ehkä nähdä kuvastakin.