Yleisimmät puut

Tusina tavallista Kreetan puuta


Päivitetty 16.11.2016

Anna Meurling

Puut ovat tärkeä osa kreetalaista maisemaa. Olemme tottuneet näkemään pienten kylien toreilla vanhan plataanipuun, jonka juurella on paikallinen kahvila. Kirkkomaalla näemme usein juhlallisia sypressejä, talojen pihapiirissä auringolta suojaa antavia mulperipuita. Ja minne vain Kreetalla katsookin, siellä näkee oliivipuita: saaren viljellystä pinta-alasta yli puolet on oliivipuiden peitossa.
Verrattuna moniin muihin Kreikan saariin Kreetalla kasvaa paljon puita. Kaupungeissa ja teiden varsilla seisoo istutettuja puita, joista monet ovat ajan myötä villiintyneet kasvamaan myös maaseudulla. Kreetan metsiä nähdäkseen on kuitenkin matkattava kauemmas vuorten rinteille ja rotkoihin.
Kreetan luonnonvarainen puusto on lisääntynyt viimeisten 150 vuoden aikana. Tämä liittyy viljelyn, laiduntamisen ja puunhakkuun vähenemiseen. Kreetalta tosin viedään nykyään suuria rekkakuormia polttopuuta mantereelle. Joidenkin puiden lehtiä käytetään eläinten ravinnoksi, joistakin valmistetaan huonekaluja.
Sanotaan, että Kreetalla muutama tuhat vuotta sitten olisi ollut suuria metsiä, joita hakattiin jo minolaisten palatsien rakennusaineeksi ja laivojen rungoiksi. Ida-vuoriston nimi puolestaan juontaa juurensa 3000 vuoden taakse doorilaiskieliseen metsäistä vuorta tarkoittavaan sanaan. Ehkä Psiloritiksen rinteet aikoinaan humisivat jaloja tammilatvuksia. Kuitenkaan Kreeta ei koskaan liene ollut täysin metsien peittämä, alavilla seuduilla on aina ollut liian kuumaa metsien kasvaa.
Moniin Kreetalla kasvaviin puihin liittyy tarinoita, ja mytologiasta löytyy useita kertomuksia puiden synnystä ja yhteyksistä Olympoksen jumaliin ja tarustojen sankareihin.




Oliivi
Olea europaea

Oliivipuu on läsnä kaikkialla Kreetalla aina lähes 800 metrin korkeuteen.  Sen ylempänä se ei kasva kylmänarkuutensa vuoksi. Oliivipuita arvellaan  viljellyn Kreetalla jo lähes 6000 vuoden ajan. Alueiden Rethimnonista  itään sanotaan olevan Välimeren maiden oliivipuutiheintä, täällä kasvaa  eniten oliivipuita neliökilometrillä. Kaikkiaan Kreetalla arvioidaan kasvavan  35 miljoonaa oliivipuuta. Näiden lisäksi maastossa kasvaa villinä oma  lajikkeensa (Olea sylvestris), sen oksat ovat kulmikkaita ja joskus niissä  on piikkejäkin, lehdet pieniä ja pyöreähköjä. Näitä villejä lajikkeita on ehkä hyödynnetty muinaishistoriallisina aikoina ennen varsinaista oliivin- viljelyksen alkamista. Kreikkalaisen mytologian supersankarin  Herakleksen kerrotaan tempaisseen kokonaisen villin oliivipuun maasta  sauvakseen, hänet kuvataan usein sen kanssa.
Oliivi kukkii toukokuussa ja sato kerätään keskitalvella. Oliivin kukat ovat paljaalle silmälle lähes näkymättömän pieniä, mutta kukintakauden  huomaa olevan meneillään siitä, että puut näyttävät pehmeänpörheiltä.  Kreetalaisista oliiveista saadaan erinomaista öljyä ja herkullisia  pöytäoliiveja. Oliivilajikkeita on lukuisia, mutta moni sanoo parasta öljyä  saatavan pienistä vihreinä poimittavista Koroneika-oliiveista.
Oliivipuu kasvaa vanhaksi. Kreetalta löytyy useita reilun tuhannen vuoden ikäistä puuta. Kahdesta arvokkaasta parituhatvuotiseksi mainitusta puuvanhuksesta poimittiin oksat vuoden 2004 Ateenan olympialaisten voittajien seppelöintiin. Kummankaan toistaan korkeammasta iästä ei päästy yksimielisyyteen, niinpä oksat poimittiin molemmista. Niistä toinen kasvaa itäisellä Kreetalla Kavousin takaisella vuorenrinteellä (Kreeta -lehti 2/2012), toinen Vouvesissa Hanian eteläpuolella.
Kreikkalaisessa mytologiassa oliivipuun antoi Ateenan kaupunkilaisille jumalatar Athena, nimeten samalla kaupungin. Hän voitti näin kilpailussa mertenjumalan Poseidonin, joka tarjosi kaupunkilaisille suolaista vettä kallioon lyömästään lähteestä. Oliivipuun lehvä on myös rauhan symboli, rauhankyyhkynen kuvataan oliivinoksa nokassaan, YK:n lipussa maapalloa kehystävät oliivin lehvät.



Johanneksenleipäpuu
Ceratonia siliqua

Tämä ikivihreä puu on saanut nimensä reilun kymmensenttisistä  palkohedelmistään, joita Johannes Kastajan on arveltu syöneen  ravinnokseen erämaassa. Kertomuksen paikkansapitävyydestä on  enää jäljellä puulle jäänyt nimi. Muhkurarunkoisen puun palkohedelmistä  on Kreetalla pula-aikana keitetty puuroa, nyttemmin ne kelpaavat  possujen ravinnoksi. Palkoainesta käytetään myös makeutusaineena,  luontaiskaupan suklaan valmistusaineluettelossa mainittu carob on  Johanneksenleipäpuun makeahkoa jauhoa. Paloista on valmistettu  myös vauvojen ripulilääkettä, ja Kreetan oma kolajuoma saa makeutensa  palkojauheesta.
Palkojen sisältämiä pieniä tummia ja kivikovia siemeniä on aikoinaan  käytetty punnuksina jalokivien punnitsemisessa – ne kun silloisilla  vaaoilla punniten ovat kaikki suurin piirtein saman painoisia. Arabian kielellä niistä käytetään sanaa karat, nykykäyttöön on siirtynyt  tuo sana c-alkuisena timanttien ja helmien standardoiduksi painomitaksi  (carat). Sana karat sen sijaan on siirtynyt kullan puhtautta osoittavaksi  mittayksiköksi.
Johanneksenleipäpuuta on viljelty korkean sokeripitoisuutensa vuoksi,  nyttemmin se on myös villiintynyt laajalti yli koko Kreetan. Se kasvaa kylien liepeillä, usein oliivipuun seurana oliivilehdon reunamilla. Se tyytyy heikompaankin maaperään ja selviää viheriöivänä läpi kuumien kesien ja viimaisten talvien. Punasyistä puuainesta käytetään huonekalujen valmistukseen, koristepuunveistoon ja runsain mitoin polttopuiksi.




Sypressit
Cupressus sempervirens
var. pyramidalis ja var. horisontalis

Mielikuva puusta nimeltä sypressi on usein se salskea kapoinen kynttilänmallinen puu, joka koristaa varsinkin kirkkojen pihapiiriä.  Tätä sypressiä (C. s. var. pyramidalis) kutsutaan myös Italian  sypressiksi ja sitä on pidetty pyhänä puuna, koska sen muoto  muistuttaa uhritulen liekkiä. Niinikään sitä on kutsuttu Jumalan  sormeksi, siinä se seisoo taivasta osoittaen, vartiomies.
Antiikin ajoista lähtien Kreetan symboli on ollut se toinen sypressi laji (C. s. var. horisontalis). Se kasvaa Pohjolan joulukuusta  muistuttavana leveähelmaisena, korkeana ja suorana havupuuna kaikkialla Kreetan alavilla mailla ja käkkyräisenä säänpieksemänä ikipuuna viimeisimpänä vuoristojen ulkokylkien puurajalle asti reilun  1600 metrin korkeuteen. Siellä vuorten korkeudessa kasvavien, osin kelottuneiden  puuvanhusten sanotaan olevan mahdollisesti Euroopan vanhimpia  luonnonvaraisia puita. Ne taipuvat maata myöden ja havupuulle  poikkeuksellisesti ne versovat jopa suoraan kelottuneesta rungosta.  Ikää näillä puilla arvellaan olevan reilusti toista tuhatta vuotta. Kreikkalaisessa mytologiassa sypressi, kiparissos kreikaksi, oli  kaunis nuorukainen, valon, auringon ja taiteiden jumalan Apollonin  rakastama. Onneton Kyparissos surmasi vahingossa Apollonin  myös rakastaman pyhän peuran. Suuressa murheessaan  Kyparissos pyysi Apollonilta ikuista itkua rangaistukseksi teostaan.  Apollon kuitenkin antoi nuorukaiselle ikuisen elämän, muutti tämän  kapoiseksi sypressiksi, surun symboliksi – puun mahla tihkuu  rungosta kyyneleen muotoisina pisaroina.




Eukalyptus
Eucalyptus globulus

Eukalyptuspuu kasvaa nopeasti monikymmenmetriseksi  paksurunkoiseksi puuksi. Sitä on istutettu muun muassa Hanian  ja Rethimnonin väliin Georgioupolin ympäristöön, missä aikoinaan  levisivät malariahyttysiä kuhisevat suoalueet. Tämä puu tarvitsee  paljon vettä, joten sen avulla voitiin kuivata noita kosteikkoalueita  ja vähitellen vähentää malarian uhkaa. Levittyään laajemmille  alueille puu vie jo kasvualaa muilta puilta käyttäessään suuren  osan maaperän kosteudesta. Suuren lehtikruununsa vuoksi sitä  istutetaan myös puistoihin antamaan auringon suojaa. Esimerkiksi Rethimnonin kaupunginpuistoa ympäröivät muhkeat eukalyptukset,  joilla ikää kuitenkaan ei ole edes paria sataa vuotta.
Puun runko näyttää kirjavan hilseilevältä ja sen pitkulaiset  roikkuvat lehdet ovat aromaattisia; kun niitä musertaa sormissaan lehahtaa ilmaan voimakas eukalyptuksen tuoksu. Puun notkeista  oksista voi sitoa tuoksuvan ja rentouttavan saunavihdan. Lehdet  ovat antiseptisia, ja niitä on kautta aikojen käytetty kansanlääkin-
nässä, erityisesti vilustumissairauksien hoidossa. Meistä monet  ovat varmaankin tehneet tuttavuutta eukalyptuspastilleista  valmistetun höyryhengityksen kanssa lapsuuden flunssaisen olon  lievittäjänä.
Pihallani kasvaa eukalyptuspuu, jonka hankin hyttysiä karkottamaan kohta kymmenen vuotta sitten. Ostin sen pienenä oksana kukkapurkissa. Mesinmäelle muuton yhteydessä kukkaruukku siirtyi nykyiseen pihaan, mutta puu näytti voivan kovin huonosti ja pudotti kaikki lehtensä. Kukkapurkin pohjan läpi se kuitenkin kasvatti vankan juuren syvälle pihamultaan sitoen kukkaruukun niille sijoilleen. Kuutisen vuotta sitten katkaisin juuren ja tarjosin puulle vielä mahdollisuutta. Istutin huonokuntoisen hontelon kepakon piharinteeseen, ja puu lehahti kasvuun – puolitoista metriä vuodessa. Nyt eukalyptus on pihan korkein puu, salskea tuuhealatvainen tuulessa humisija.



Tamariskit
Tamarix spp.

Tamariskeja on olemassa Välimerenmaissa parisenkymmentä eri  lajia, ja niiden toisistaan erottaminen on tavattoman vaikeaa.  Kreetan hiekkaisilla merenrannoilla ja rantateiden varsilla viihtyvä
tamariski kasvaa useampimetriseksi puuksi ja se kukkii vaaleanharmain kukin alkukesällä. Tuolloin puu näyttää siltä, kuin se olisi  kuihtumassa, vain lähempi tarkastelu paljastaa oksien kärjissä nuo
vaatimattomat kukat. Tätä kauempaa katsoen havupuuta muistuttavaa puuta istutetaan ranta-alueille, koska se kestää meren  suolaisuutta. Siellä se tarjoaa luontaisen aurinkovarjon ja tuulensuojan uimarantojen kävijöille.
Tamariskia kuulee kutsuttavan myös suolapuuksi ja suolaseetriksi,  eikä kreetalainen mielellään pysäköi autoaan sen alle, puu kun  hikoilee peltejä vahingoittavaa suolaa auringossa. Puu kylvää  suolaa maaperään ympärilleen ajaen pois muuta kasvillisuutta.  Sen suolaisuus myös hätistää tiehensä hyönteisiä ja puu toimii  näin luontaisena hyönteiskarkotteena. Kreetankävijä näkee  tamariskeja erityisesti Hanian ja Rethimnonin pikatien varressa  ja kaikkialla uimarantojen reunamilla. Pitkillä hiekkarannoilla puut  sitovat tehokkaasti maaperää estäen sen valumisen mereen. Tamariski mainitaan niin Raamatussa kuin myös Koraanissa,  muun muassa Abraham istutti tämän puun lähteelleen. Se on myös  mukana Egyptin muinaishistoriassa ja sieltä on temppelien  kaivauksilta löytynyt viitteitä tamariskeista. Lesboksen saarelta on  peräisin tamariskin nimeäminen Apollonin puuksi.




Tammet
Quercus coccifera ja
Quercus macrolepis

Kreetalla kasvaa kourallinen tammilajeja, esittelen tässä ne  kaksi tavallisinta, jotka matkailija voi tavata kaupunkien  ulkopuolella. Muinaisina aikoina arvellaan Kreetalla kasvaneen  juuri tammimetsiä, niistä on jäljellä joitakin metsäisiä saarekkeita,  kuten esimerkiksi Minolaisella hautausmaalla Rethimnonin  eteläpuolella ennen Armenin kylää ja Amarinlaaksossa  Monastirakin ja Meronaksen kylien välisillä rinteillä. Tammien  suvun nimi tulee kreikan sanasta ’kratos’, joka merkitsee voimaa  ja valtaa. Nämä puut näyttävätkin voimakkailta, muhkeat
käppyräiset oksistot muodostavat lehtikruunuja, jotka hallitsevat
maisemaa.
Kermestammi (Q. coccifera) kasvaa sekä pensaaksi että  korkeaksi puuksi, läpimitta voi nousta yli kolmen metrin.  Tätä puuta on sanottu Euroopan sopeutuvimmaksi puuksi: se  pysyy hengissä vaikka lampaat ja vuohet nakertaisivat sen  maan tasalle, se selviää suurina puina alavien maiden kesä- helteistä siinä kuin vuoriston kovista talvista. Valkoisilla vuorilla  kermestammi kasvaa vuoriston sisäpuolella vielä 1780 metrin  korkeudessa. Siellä laiduntavat lampaat ja vuohet ovat  syöneet sen käkkyräisiä pensaita muovaten polkujen varsille kummallisten veistoshahmojen kavalkadin.  Meren suolaisuudesta kermestammi ei pidä, se ei juuri kasva alle kilometrin  päässä rannasta. Jos puu vahingossa palaa se versoo  nopeasti uudelleen.
Kermestammea hakataan polttopuuksi ja sen pienillä  piikkisillä lehdillä kasvavaa puoliparasiittista kovakuoriaista  (Kermococcus vermilio) käytettiin entisinä aikoina lankojen  värjäyksessä purppuran värisiksi. Mytologian sankari, Ateenan  prinssi Theseus värjäsi laivojensa purjeet punaisiksi näiden  kuoriaisten avulla ennen lähtöään Kreetalle Labyrintin Minotaurus -hirviötä lyömään. Spartan sotilaat värjäsivät sotisopansa samalla  tavoin peittääkseen veriroiskeet taistelussa.
Valloniatammi, Aigean tammi (Q. macrolepis) pudottaa lehtensä  myöhään syksyllä, ja vielä keväällä juuri ennen uusien lehtien  puhkeamista mennävuotiset kuivat lehdet roikkuvat itsepintaisesti  puun käkkyräisissä oksissa. Tämä tammi kasvaa erityisesti  keski-Kreetalla, suurin yksittäinen tammimetsä on juuri tuo Minolainen hautausmaa Armenissa. Tammen suuret terhokupit  ovat pörheitä ja itse terhot suurikokoisia, sioille maistuvaa herkkua.  Tanniinipitoisia terhokuppeja on aikoinaan käytetty nahan  parkitsemiseen, tällaisen parkintapaikan rauniot löytyvät esimerkiksi tien varrelta ennen Arkadin luostaria. Syrjäinen paikka kaukana  luostarista oli ymmärrettävä – parkinnasta lähtee melkoisen kova  ja epämiellyttävä haju. Hanian kaupungin läheltä löytyy vielä yksi  näin käsityönä nahkaa parkitseva työpaja.

Viereisen puun  kuvalähde: Wild Flowers of Crete,
Mediterraneo Edition, 2006




Kastanja
Castanea sativa

Kastanja on läntisen Kreetan puu, siellä suurimpien vuotuisten  sademäärien alueilla se muodostaa paikoitellen pieniä metsikköjä.         Kastanjaa suositaan sen maukkaiden hedelmien vuoksi. Puu on ilmeisesti tullut Kreetalle venetsialaisten tuliaisina keskiajalla, ja  jotkut puista ovat yli 700 vuotta vanhoja. Yhden puun omistajina  voi olla useampiakin perhekuntia, ja tuolloin oksisto on jaettu sadonkorjuulohkoihin. Syksyisin läntisen Kreetan teiden varsilla  näkee paljon ihmisiä kastanjanpoiminnassa, alueen keskeisessä  kastanjakylässä Eloksessa vietetään sadonkorjuun kunniaksi
useampipäiväiset kastanjafestivaalit.
Kastanjoita syödään paahdettuna, grillattuna tai keitettynä.  Viimeksi mainituista keitetyistä kastanjoista voi valmistaa  ruokaisaa ja maukasta stifadoa, jonka Kreeta.infon blogisti  Merja Tuominen-Gialitaki on lanseerannut yhteistyössä  kastanja-alueella sijaitsevan Temenian tavernan emäntä  Vasiliki Marketakisin kanssa (resepti löytyy blogista 15.10.11).  Mutta eniten kastanjoita syödään paahdettuina, sellaisenaan.  Rethimnonin ja Hanian kaupunkien syysiltaisilla rantakaduilla  ja satamassa päivystävät kastanjanpaahtajat kärryineen,  iltaan leviää lämmin makea tuoksu.




Laakeripuu
Laurus nobilis

Kaunis nymfi Dafni pakeni rakastunutta jumala Apollonia, huusi  hädissään isäänsä apuun. Isä suojeli tytärtään ja muutti hänet  laakeripuuksi, ja jumala Apollon jäi murhemielissään seisomaan kauniin puun äärelle. Mutta puusta tuli Apollonin oma pyhä puu,  hän taittoi siitä seppeleen ikuisiksi ajoiksi päähänsä. Laakeripuusta  poimi huumaavasti tuoksuvia lehviä palamaan tai pureskeltaviksi  Delfin oraakkeli halutessaan katsoa tulevaisuuteen. Sittemminkin  on laakerinlehtiä poltettu peittämään sairauden hajuja ja estämään  tartuntojen leviämistä. Ja antiikin ajoista lähtien voittajat, filosofit ja  runoilijat kruunattiin myös laakerilehväseppeleillä. Kreikan kielessä  laakeripuun nimi on dafni, ja se on edelleen suosittu naisen nimi.
Laakeripuu tai -pensas kasvaa talvijokien laaksoissa, oliivilehtojen reunamilla, vanhojen teiden varsilla. Laakeria on kautta aikojen  istutettu talojen lähistölle turvaamaan maukkaan mausteen saannin.       Laakeripuun on uskottu suojaavan noitavoimilta ja pahalta silmältä,  taikauskoisimmat pitivät laakerinlehteä suussaan ja toiset ripustivat  laakerinoksia ulko-ovien yläpuolelle, kun talossa oli sairautta.  Laakerinlehteä käytetään huolimatta sen myrkyllisyydestä laajasti  mausteena, varsinkin papu- ja linssiruoissa. Lehtiä ripotellaan kuivattujen rusinoiden ja viikunoiden joukkoon suojaamaan niitä  tuhoeläimiltä. Kansanlääkinnässä laakerinlehti on apuna  kouristuksissa, vatsavaivoissa ja sillä on diureettisia ja virkistäviä  vaikutuksia. Oliiviöljyyn miedonnettua laakeripuun marjoista  puristettua öljyä voi käyttää rentouttamaan kivistäviä lihaksia.




Viikunapuu
Ficus carica

Viikunapuu, aitoviikuna on yksi yleisimmin tavattavista puista  Kreetan maaseudulla, kylissä ja peltojen pientareilla, joskus se  kasvaa suoraan rauniotalon seinästä. Puun oksat ovat vankat ja  monihaaraiset, suuret lehdet sormihalkoiset. Viikunapuuta on  viljelty saarella jo tuhansia vuosia, villiintyneitä lajikkeita on enää vaikea erottaa viljellyistä. Viikuna on hyvin makea hedelmä jo tuoreenakin, kuivatussa hedelmässä on 50 % sokeria. Viikunoita  on kautta aikojen syöty niin tuoreeltaan kuin kuivattuna. Suussa  sulava herkku vuohenjuustosta ja tuoreista viikunoista maistui jo antiikin aikana pitopöytään kokoontuneille samoin kuin tämän  päivän herkuttelijalle. Koko kasvi erittää maitomaista nestettä leikkauspinnoiltaan.  Sekä hedelmää että maitomaista nestettä on käytetty kansanlääkinnässä, viikunakeitoksella on syövytetty paiseita ja hoidettu  haavoja. Mietona keitoksena viikunasta on apua kurkkutulehduksissa ja muissa vilustumissairauksissa, rakko- ja munuaissairauksissa. Viikunoilla on myös vatsantoimintaa nopeuttava  vaikutus.
Viikunapuun kukintaa ei varsinaisesti näe. Hede- ja emikukat  sijaitsevat eri puissa ja ne ovat piilossa päärynänmuotoisen  kukkasuojuksen sisällä. Viikunan pölytyksessä auttaa pieni  hyönteinen, joka matkaa emi- ja hedekukkien välillä kantaen  siitepölyä mukanaan. Vain naaraskukista kehittyy aikanaan tuo maukas kellan-vihreä tai syvän violetin värinen hedelmä. Viikuna liittyy moniin muinaisiin taruihin, putkahtaapa se esiin  Raamatussakin useissa eri kohdin.        Viikunan nykyinen kreikankielinen nimi (siko, mon. sika) tulee mytologian titaani Sykealta.  Tämän titaanin äiti oli itse äiti-maa, Gaia, joka muutti poikansa  viikunapuuksi pelastaakseen tämän ylijumala Zeuksen vihalta.  Ensimmäiset viikunapuut istutettiin Ateenaan maanviljelyksen ja  sadonkorjuun jumalattaren Demeterin käskystä. Aitoviikuna oli  myös ihmisen ensimmäinen asuste, Eeva ja Aatami kietoivat  viikunanlehtiä peitokseen maistettuaan hyvän- ja pahantiedon puusta.




Akaasia
Acacia retinodes

Pikatien varressa Rethimnonin ja Hanian välillä hehkuvat akaasian  keltapallukkaiset kukat kuin pienet auringot varhaisesta keväästä  alkukesään. Näistä puista suurin osa on istutuksilta villiintyneitä. Kaakkois-Australiasta kotoisin olevaa puuta istutetaan varsinkin  hotellien pihapiiriin ja puistoihin sen keväisen näyttävyyden ja hyvän  tuoksun vuoksi. Kasvi muodostaa korkeita pensaistoja ja kasvaa jopa kymmenmetriseksi leveäkruunuiseksi puuksi.     Akaasia kuuluu hernekasveihin (Leguminosae) ja se tekee kukinnan  päätyttyä ruskean ja litteän palkomaisen siemenkodan, jolla pituutta  on kymmenisen senttiä. Akaasian siemenet ovat ravintopitoisia, ne  sisältävät samassa määrin proteiinia, hiilihydraattia ja rasvaa. Kasvin  tärkkelys imeytyy vatsalaukussa erityisen hitaasti, mikä ylläpitää tasaista verensokeria. Akaasiaa kuulee usein nimitettävän mimosaksi,  mikä se kuitenkaan ei ole. Kasvien kukat muistuttavat toisiaan, niin  myös lehdet. Mutta akaasia ei ole tämä lehtiään väristäen sulkeutuva  hentokainen.





Idänplataani
Platanus orientalis

Kirjavarunkoisen plataanipuun lehti muistuttaa tuttua vaahteran lehteä  sormiliuskoineen. Vaahteran tavoin se myös tarvitsee paljon vettä ja se  kasvaa veden lähistöllä. Rotkojen pohjilla, siellä missä talvijoet virtaavat, näkee usein suurten plataani en rivistöjä. Vanhojen kylien keskustoreilla  kasvaa yleensä vuosisataisia ryhmyisiä plataaneja. Arvattavasti plataani  on ollut siinä jo ennen kylää. Yhteisö on rakentunut siihen sittemmin,  plataani on ensin kasvanut paikalla olevan lähteen kupeeseen.  Antiikinajoista asti puuta on pidetty jumalien lahjana juuri tästä syystä: sen  alla kulkija saa vilvoittavan varjon auringolta ja raikasta vettä juodakseen.
Plataanipuu voi kasvaa hyvin vanhaksi. Kreetalla tunnetaan muutamia  tuhatvuotisia plataaneja, esitelläänpä Kato Poroksen Viiden neitsyen  lähteellä kasvava puuvanhus joissakin matkaoppaissa kaksi tuhatta vuotta vanhaksi. Tuo puuvanhus on vaikuttava näky mihin vuodenaikaan tahansa,  kesäisissä lehdissään tai talviasussaan alastomin oksin. Lähteen kupeessa  kasvaa lähekkäin itse asiassa kaksikin vanhaa plataania, ja niiden arvellaan aikojen alussa olleen yksi ja sama puu, varhaisessa nuoruudessa ehkä  salaman halkaisema. Jos nämä puut ovat olleet yksi ja sama taimi, on puu- kokonaisuudella ikää nuo pari tuhatta vuotta. Silloin se on versonut samoihin  aikoihin, kun roomalaiset louhivat lähistölle hautakammioitaan. Myös Krasin kylässä itäisellä Kreetalla voi ihailla parituhatvuotiseksi mainittua valtaisaa plataania: tarvitaan 16 ihmistä kädet käsissä ylettymään puun rungon ympäri.
Kreetalla tunnetaan reilut parikymmentä ikivihreää plataania (var. creticus), jotka eivät pudota aivan kaikkia lehtiä talvellakaan. Nämä puut ovat tarujen mukaan olleet todistamassa suuria mytologisia tapahtumia, kuten kuningas Minoksen vanhempien ylijumala Zeuksen ja foinikialaisen prinsessa Europan liittoa Gortysin niityillä. Ikivihannointi näiden puiden kohdalla näyttää toteutuvan ainakin muutamin repaleisin ympärivuotisesti viheriöivin lehdin. Kansanlääkinnässä puun kuoresta ja lehdistä on keitetty antiseptista uutetta tulehduksien hoitoon.



Mulperipuu, silkkiäispuu
Morbus alba

Mulperipuu, silkkiäispuu kasvaa nopeasti kuin energiapaju konsanaan.  Se reunustaa Kreetalla kaupunkien katuja, talojen pihoilla se antaa  suurine lehtineen auringonsuojaa, siellä täällä maaseudulla voi nähdä  kokonaisia mulperiviljelyksiä. Tämä puu tuotiin aikoinaan Kiinasta  silkkiäistoukkien kasvattamista varten. Kreetalle sen sanotaan tulleen  tähän tarkoitukseen vasta keskiajalla. 1800-luvulla moni saaren perhekunta sai silkintuotannolla lisätienestiä. Tuotanto on kuitenkin tyrehtymässä, nyttemmin mulperipuun lehtiä käytetään eläinten ravinnoksi.  Varsinkin syksyisin kun on pulaa tuoreesta ruohosta, näkee osan  mulperipuun oksia paljaina: lammaspaimen on riipinyt mukaansa  muutaman oksallisen vielä vehreitä mehukkaita lehtiä katraalleen.
Puut oksitaan tehokkaasti joka vuosi. Niistä solmitaan myös kaaria porttien ylle, niitä sidotaan muodostelmiin pihan koristeeksi. Joskus näkee puista roikkuvan narussa puukalikoita tai täysinäisiä vesipulloja – oksat pakotetaan näin haluttuun asentoon, ehkä katokseksi ruokapöydän  päälle. Puun norjia oksia käytetään myös kävelykepeiksi ja onkivavoiksi.
Mulperipuu tekee suuren, kypsänä sinisenmusta marjan, karhunvatukan makuisen. Kreetalainen lisää niitä joskus rakin mäskin joukkoon marjaisaa  aromia antamaan. Nämä puut puhkeavat suuriin lehtiinsä melkoisen myöhään muihin lehtensä vaihtaviin puihin verrattuna. Sen vuoksi  mulperipuun nahkeiden lehtien ilmaantuessa tietää kesän tulleen Kreetalle.


 

 

 

Bonuspuu: Araukaria

Lukuisten kreetalaisten talojen pihoilla kasvaa korkea kummallinen puu,  jota ohikulkija jää katselemaan, siinä on jotakin tuttua, mutta kuitenkin se  on aivan vieraan oloinen. Tämä suurikokoinen havupuu nimeltä araukaria  herättää kysymyksiä ja hämmennystä: se näyttää lähinnä huonosti  kasvaneelta joulukuuselta. Pyramidinmallisen puun symmetriset oksat  harottavat kaukana toisistaan, monen mielestä se ei ole laisinkaan  viehättävä. Araukariaa näkee kuitenkin joka puolella sekä kaupunki-  että maaseututalojen pihoilla koristepuuna, joulun aikaan siihen ripustetaan usein värikkäitä lamppuja.
Araukaria on kotoisin Tyyneltä valtamereltä ja kotisaartensa mukaisesti  sitä kutsutaan myös Norfolkin saaren männyksi. Sitä istutetaan edelleen  paljon uudisrakennusten pihoille eikä se näytä lähtevän puutarhoista  ominnokin leviämään.

(Voit tulostaa tämän sivun aineiston Kreeta -lehdessä julkaistun artikkelin mukaisesti täältä).

5 Responses

  1. Tuula sanoo:

    Tulin etsimään tietoa Raamatun viikunapuusta ja koin oikein myönteisen yllätyksen. Asiantuntemus vakuutti. Koko sivusto hyvä.
    Kiitos!

  2. Mediterrano sanoo:

    Hienon hieno sivu!
    Kiitos tästä; paljon hyvää uutta tietoa kuvineen.
    Nyt oppii jo uudelle Välimeren matkalle puulajejakin!

  3. Helena sanoo:

    Ihana sivusto, vastasi kaikkiin sekä Kreetalla että muissa Välimeren maissa heränneisiin puukysymyksiini!

  4. Rose sanoo:

    XxxxxX

  5. Eija H sanoo:

    Kiitos tästä kattavasta tiedosta. Olen monesti matkoillani miettinyt, mistä saisi tietoa puista ja muistakin kasveista, joita en tunnista. Nyt voin tulevalla matkallani loistaa tiedoillani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *