Seitsemän kilometriä monipuolisessa maastossa
Tämän huhtikuisen vaelluspolun varren maisemat poikkeavat tyystin niistä, joita Kreetalla useimmiten ympärillämme näemme. Laajat nummet loivasti kaartuvien mäkien ympärillä luovat mielikuvan kuin kulkisi jossakin Englannin ja Skotlannin maisemissa.
Vaellusreitti vie osin asfalttia, osin soratietä, puron varren ja pellonvierusten lammaspolkuja. Maisemat vaihtelevat alun kivikkoisista mäistä eteen aukeaviin laajoihin, vihreisiin peltoihin. Reitti on helppokulkuinen, eikä mitään erityisvaatimuksia ole.
(Kuvia klikkaamalla voit tarkastella niitä huomattavan suurikokoisina).
Kuvassa näkyy oikealla risteyksessä lähtöpaikka ja mäkien takana avautuvat nummet. Kuva on otettu reittikartan viimeisestä pistäytymisestä korkean mäen päällä, kaktusviljelmän kupeessa. Huhtikuinen maisema on upean vihreä.
Ensimmäisten metsäisten ja kivisten mäkien ylitys asfaltti- ja soratietä pitkin tuo nummien reunamalle, josta sorapolku laskeutuu alas kohti puronuomaa.
Leikattuja puita purouoman varrella. Koko alue on erittäin hyvin hoidettu.
Heinäpellon ylityksen jälkeen jälleen soratiellä.
Laajat pellot ruokkivat suuriakin lammaslaumoja.
Suurempien puiden lehdet alkavat olla hiirenkorvalla.
Takaisinpäin asfalttia pitkin.
Loppuosan mäellä pistäytymisen kääntöpaikalla on kaktusviljelmä.
Oliivitarhoissa elävien kanojen munat ovat kreetalaisten keskuudessa kaikkein halutuimpia. Näitä voisi sanoa vapaiksi kanoiksi. Pari kukkoa parinkymmenen kanan ja yhden hanhen joukossa.
Paimen siirtää laumaansa nykyaikaisemmalla tavalla. Lampaat kyllä tietävät minne mennä.
Terassivuori.
