Artikkeli

Varaa hotelli tästä kohteesta. Löydä äkkilähdöt Kreetalle helposti!

 

 

 
Arkadin luostarikirkosta
Hollolan keskiaikaiseen kirkkoon

Teksti ja kuvat: Juhani Viitanen.
Artikkeli julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 19.12.2004

Kirkkorakennuksissa ihminen löytää pysyvyyttä
Näkökulmia kreetalaiseen ja suomalaiseen kirkkorakennukseen




Lähes 3000 kilometrin  etäisyys luo mielikuvan kahdesta kokonaan erilaisesta kirkkorakennuksesta. Arkadin luostarin sijainti Välimeren kulttuurien keskipisteessä Kreetan saarella ja Hollolan kirkko pohjoisena, idän ja lännen rajapinnassa sijaitsevana pyhäkkönä luo vaikutelman aikojen kuluessa väistämättömästi tapahtuneesta erilaistumisesta.

 

Molemmissa kirkoissa kävijä saattaa kuitenkin nähdä jotakin samaa ja ehkä kokea samanlaisia tuntemuksia niiden kulttuurisesta erosta huolimatta. Iältään molemmat kirkkorakennukset ovat puolentuhannen vuoden luokassa. Inhimillisen elämän pyrkimys kohti hyvää näkyy ja kuuluu näissä pitkän perinteen omaavissa kirkoissa ja tulee elämän raadollisuudesta huolimatta –tai ehkä juuri sen vuoksi- helposti myös kirkoissa kävijän kokemukseksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rakenteellisia yhtenevyyksiä

Arkadin kirkko on jo alunperin ollut kreikkalaiskatolinen ja on sitä yhä. Hollolan kirkko perustettiin roomalaiskatoliseksi pyhäköksi kunnes uskonpuhdistuksen jälkeen pitkähkön ajan kuluessa muutettiin luterilaiseksi kirkoksi mm. uudistamalla sisustusta ja maalaamalla peittoon osa katolisista seinämaalauksista. Erityisen hidas tuo muutosprosessi oli juuri Hollolan kirkossa jossa kirkkokansalle kelpasi edelleenkin se mikä oli isillekin kelvannut. Nyt maalauksia osataan jo arvostaa historiankulun merkkeinä. Näissä kahdessa kirkkorakennuksessa on myös useita rakenteellisia yhtäläisyyksiä. Molemmat ovat kaksilaivaisia ja kivestä rakennettuja. Molempien kirkkojen keskikäytävällä on holvien kannatinpilarit. Alunperin pieniksi rakennetut, ylhäältä kaarimuotoiset ikkunat ja kirkkosalin kattorakenteet muistuttavat toisiaan. Hollolan kirkon ikkunoita on suurennettu jälkikäteen ilmeisesti kahteenkin kertaan. Vaikka kirkkorakennusten perimmäinen tehtävä on ollut huolehtia ihmisten henkisistä ja hengellisistä tarpeista, niillä on usein ollut merkitystä myös ihmisten hengen ja ruumiin suojelemisessa sodan ja väkivaltaisuuksien aikana.  Myös valtapolitiikan ja maallisen hallinnon välineinä ne ovat joutuneet toimimaan. On esitetty arveluja että Hollolan kirkko massiivisena, kivisenä rakennuksena on ollut erityisesti itäänpäin merkkinä halusta suojella omaa aluetta ja väestöä vierailta tunkeutujilta. Sekä henkisessä, hengellisessä että fyysisessä mielessä. Aikanaan Moskovan patriarkaatin voimakas nousu herätti suomalaisia vahvistamaan omaa kulttuuriaan ja uskoaan.

 

Kirkkorakennus ei ole koskaan taannut fyysistä turvaa
Maailman myllerryksissä usein juuri kirkko on ollut se paikka josta viimeistä turvapaikkaa on etsitty. Massiivisen rakennuksen fyysisen suojan ja yhteisöllisyyden tuoman turvantunteen lisäksi kirkosta on haettu Jumalalta rukouksien avulla suojaa tai toivottu pyhän paikan kunnioittamisen synnyttämää koskemattomuussuojaa vihollista vastaan. On ajateltu että kirkko on viimeinen paikka johon väkivalloin miekoilla, kirveillä ja tuliaseilla halutaan tunkeutua. Nykyisiltä massatuhoaseilta saa fyysisen suojan vain syvällä kallion sisällä. Sodankäynnin todellisuus on myös henkisen ja hengellisen selkärangan murtamista. Siksi kaikkina aikoina on hyökätty myös kirkkoihin ja kirkonmiehiä ja –naisia vastaan. Mm. Isovihan aikana Hollolan kirkkoherra joutui pakenemaan Ruotsiin.

Erityisesti Arkadi on symboli vapauden ihanteen ylläpitämisestä.
Eleftheria i thanatos –vapaus tai kuolema, niinkuin Arkadin historian hyvin tuntevat kreetalaiset sanovat. Monet kreetalaiset tuntevat myös suomalaisten sodanaikaisen ihmeen taistelussa Neuvostoliittoa vastaan. Se lienee yksi syy heidän hyväksyvään ja ystävälliseen suhtautumiseensa suomalaisiin.

 

Turkkilaiset ja saksalaiset eivät vieläkään kreetalaisten suosiossa

Turkkilaisten miehitettyä Kreetan he joutuivat kuitenkin toteamaan etteivät kreetalaiset antaudu. Vastarintaliike eli vuoristossa vahvana ja sai tukea luostareista. Kreetan keskiosan asukkaat sekä munkit ja jäljellä olevat vastarintamiehet pakenivat Arkadin luostarin ruutivarastoon kieltäydyttyään antautumasta 1866 turkkilaisille. Kun lopputulokseltaan jo etukäteen selvä taistelu alkoi olla lopuillaan, räjäyttivät ruutivarastoon piiloutuneet miehet, naiset ja perheet itsensä ilmaan ja samalla lukemattomia oville pakkautuneita turkkilaisia. Tapahtuma elää kreetalaisten mielissä edelleenkin vahvana. Vahva on myös vanhan ikäpolven suhtautuminen nykypäivän turkkilaisiin. Kyproksen yhdistymisen viivästyminen kertoo osaltaan tästä syvästä epäluulosta. Liki sata vuotta myöhemmin tulivat sitten saksalaiset miehittäjät ja tuhosivat kreetalaisten elämää ja omaisuutta rankalla kädellä. Saksalaiset ovat nykyisin lähes yhtä epäsuosittuja vanhan polven mielissä kuin turkkilaisetkin.


Kirkonpalvelijat hoitavat päivittäisiä tehtäviä Arkadin kirkossa; öljyn lisäämistä lyhtyihin, kynttilöidensytyttämistä ja vartiointia sekä esineiden puhdistamista. Luostariosa on vain miehille.Kaksikymmentä vuotta kirkkoa palvellut, toisen kätensä menettänyt, iäkäs mutta teräväkatseinen ja ketterä Martha oli viemässä kissoilleen ruokaa luostarin siivessä sijaitsevaan asuntoonsa. Kuvanottolupaa naiselta kysyttäessä hän vastasi kysymällä, olenko saksalainen. Vastattuani että olen suomalainen, hänen kasvoilleen levisi hymynväre ja kuvanottolupa tuli. Marha kuoli keväällä 2016 ja Rethymnonin piispa siunasi hänet luostarin kirkossa. Marthan hauta on hauta-aitauksessa rinteen reunalla.

 

Tulipaloja
Sekä Arkadin että Hollolan rakennusten historiaa sävyttävät myös tulipalot. Kivisenä rakennuskokonaisuutena Arkadin luostarin tulipalot ovat olleet useimmiten tunkeutujien aiheuttamia. 1645 vieraat joukot polttivat alttarin puisen osan ja pääosan kirkon sisustuksesta. Vain joitakin puuveistoksia säästyi. Arkadin luostarissa valmistettiin 1500 –luvulla arvokkaita käsikirjoitusten kopioita joista suuri osa tuhoutui juuri turkkilaisvallan päättymisen melskeissä. Joitakin arvokkaista teksteistä säästyi lähinnä yksityisissä kokoelmissa. Kolme vuotta Arkadin paloa aiemmin Hollolan kirkkoon oli iskenyt salama ja kattorakenteet paloivat siinä määrin ettei osittaisella korjauksella enää selvitty vaan koko kattorakenne jouduttiin uusimaan. Seurakuntalaiset ja kirkko olivat jälleen suuren ponnistuksen edessä. Myös arkistojen tulipalo aikanaan Viipurissa tuhosi huomattavasti Hollolan kirkon ja seurakunnan kaikkein varhaisinta historiallista aineistoa. Menetys oli mittava.


 

Symboliikkaa
Kaikkialla kristillisessä maailmassa kirkoissa ja luostareissa käytetyt symbolit kuvaavat samansuuntaisia ajatuksia ihmisen paikasta maailmassa ja näkymättömän hengellisen maailman olemassaolosta. Maalaukset, ristit, krusifiksit ja ikonit eivät ole vain mielikuvia ja ajatuksia ohjaavia elementtejä. Ne eivät ole vain taideteoksia vaan enemmänkin taiteen ja inhimillisen taidon avulla koristeltuja symboleja –ikään kuin heijastuksia näkymättömästä ja
salatusta. Pyhät kirjoitukset, Raamattu, hymnit, laulut ja virret, palava suitsuke, tuohus tai kynttilä, jumalanpalveluksessa käytetyt esineet ja kaikki muu uskontoon liittyvä esineistö ovat materiaalisia symboleja hengellisen maailman läsnäolosta. Tämä näkyy yksinkertaisesti ja koruttomasti myös ihmisten sytyttäessä kynttilöitä Hollolan kirkon kynttelikköön ennen jumalanpalvelusta. Toisaalta kirkkoihin liittyvät taideteokset –vaikka kauneudellaan usein ihmissilmää häikäisevätkin- muistuttavat meitä kuitenkin ihmisenä olemisen vajavuudesta ja jatkuvasta taistelusta hyvän ja pahan välillä. Mutta niiden tärkein tehtävä on ehkä olla materiaalisena todisteena elämän jatkumisesta ja toivosta.

Risti Arkadin luostarissa.

Hollolan keskiaikainen kivikirkko Jouluna 2012.

1 Response

  1. mävaan sanoo:

    tää on hyvä, saan täst hyvän jutun mantun esseehen hollolast

Vastaa käyttäjälle mävaan Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *